"Ei se nyt ihan mielivaltasta kuitenkaan oo." : viranomaisen harkinta maahantulokiellon määräämisessä kielteisen turvapaikkapäätöksen yhteydessä
Kuisma, Maaria (2018)
2018
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-12-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201901021008
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201901021008
Tiivistelmä
Maahanmuuttoviraston toimintaa jouduttiin vuosina 2015–2016 organisoimaan uudelleen ja virastoon rekrytoitiin satoja henkilöitä. Henkilöstön lisääntyminen aiheutti lukuisissa yksityiskohdissa erityisen tarpeen kontrolloida viraston linjaa yhtenäisen päätöskäytännön turvaamiseksi. Maahantulokiellon määräämisen käytäntöihin kohdistettiin kontrollia syyskuussa 2016, sillä havaintojen mukaan käytännöt eivät olleet turvapaikkayksikössä täysin johdonmukaiset.
Tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä turvapaikkayksikön virkamiesten toteuttamaan ulkomaalaisen hallinnointiin maahantulokiellon harkinnan näkökulmasta, sekä siihen, kuinka maahantulokiellon harkinta lomittuu yhteen muodon eli oikeudellisten reunaehtojen kanssa. Tutkielmassa syvennytään myös siihen, millaisena turvapaikkayksikön organisaatiokulttuuri näyttäytyy ja millaisia vaikutuksia organisaation kulttuurilla on virkamiesten toteuttamalle hallinnoinnille.
Tutkielma edustaa metodiltaan oikeussosiologiaa, joka voidaan täsmentää vielä empiiriseksi oikeustutkimukseksi. Tutkielman puitteissa on toteutettu yksilöhaastattelu seitsemälle turvapaikkayksikön virkamiehelle ja haastatteluja on analysoitu erityisesti organisaatiokulttuurin näkökulmasta, sisällönanalyysiä menetelmänä käyttäen. Lisäksi tutkielmaan on sisällytetty omakohtaisia havaintojani yksikön toiminnasta, mikä tuo empiirisyyteen etnografisen lisän. Oikeusdogmaattista lähestymistä tutkielmassa on toteutettu harkinnasta ja maahantulokiellosta kertovissa pääluvuissa.
Turvapaikkayksikön organisaatio näyttäytyy haastattelun analyysin mukaisesti byrokraattisena ja legalistisena, joskin legalismiin sisältyy vahva pyrkimys yhdenvertaisuusperiaatteen noudattamiseen. Organisaatiokulttuuria määrittävät kuuliaisuus, objektiivisuus ja kliinisyys. Virastossa on kuitenkin myös loppuvuodesta 2016 ollut erilaisia näkemyksiä sen suhteen, millainen päätöksenteko on maahantulokieltotapauksissa yhdenvertaista – linjan yhtenäistämispyrkimykset eivät ole toteutuneet optimaalisesti. Päätöksentekoa tekee haastavammaksi myös tiedon ja yhtenäisen päätöskäytännön löytämiseen liittyvät ongelmat. Päätöksenteon rakenteellisiin ongelmiin kuuluu lisäksi se, että päätöskäytäntöä on paikallistettavissa vain sellaisista tapauksista, joissa maahantulokielto on määrätty.
Tutkielman tuloksena on myös havaittu, että maahantulokieltoasiassa päätöksen tekevän virkamiehen harkinta ei ole välttämättä muuta kuin kooste prosessin aikana tapahtuneesta muiden tahojen harkinnasta – harkinta siis kertaantuu.
Tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä turvapaikkayksikön virkamiesten toteuttamaan ulkomaalaisen hallinnointiin maahantulokiellon harkinnan näkökulmasta, sekä siihen, kuinka maahantulokiellon harkinta lomittuu yhteen muodon eli oikeudellisten reunaehtojen kanssa. Tutkielmassa syvennytään myös siihen, millaisena turvapaikkayksikön organisaatiokulttuuri näyttäytyy ja millaisia vaikutuksia organisaation kulttuurilla on virkamiesten toteuttamalle hallinnoinnille.
Tutkielma edustaa metodiltaan oikeussosiologiaa, joka voidaan täsmentää vielä empiiriseksi oikeustutkimukseksi. Tutkielman puitteissa on toteutettu yksilöhaastattelu seitsemälle turvapaikkayksikön virkamiehelle ja haastatteluja on analysoitu erityisesti organisaatiokulttuurin näkökulmasta, sisällönanalyysiä menetelmänä käyttäen. Lisäksi tutkielmaan on sisällytetty omakohtaisia havaintojani yksikön toiminnasta, mikä tuo empiirisyyteen etnografisen lisän. Oikeusdogmaattista lähestymistä tutkielmassa on toteutettu harkinnasta ja maahantulokiellosta kertovissa pääluvuissa.
Turvapaikkayksikön organisaatio näyttäytyy haastattelun analyysin mukaisesti byrokraattisena ja legalistisena, joskin legalismiin sisältyy vahva pyrkimys yhdenvertaisuusperiaatteen noudattamiseen. Organisaatiokulttuuria määrittävät kuuliaisuus, objektiivisuus ja kliinisyys. Virastossa on kuitenkin myös loppuvuodesta 2016 ollut erilaisia näkemyksiä sen suhteen, millainen päätöksenteko on maahantulokieltotapauksissa yhdenvertaista – linjan yhtenäistämispyrkimykset eivät ole toteutuneet optimaalisesti. Päätöksentekoa tekee haastavammaksi myös tiedon ja yhtenäisen päätöskäytännön löytämiseen liittyvät ongelmat. Päätöksenteon rakenteellisiin ongelmiin kuuluu lisäksi se, että päätöskäytäntöä on paikallistettavissa vain sellaisista tapauksista, joissa maahantulokielto on määrätty.
Tutkielman tuloksena on myös havaittu, että maahantulokieltoasiassa päätöksen tekevän virkamiehen harkinta ei ole välttämättä muuta kuin kooste prosessin aikana tapahtuneesta muiden tahojen harkinnasta – harkinta siis kertaantuu.