Kansalaisen yhdenvertaisuuden toteutuminen poliisin aselupaprosesseissa
Hartikainen, Jari (2018)
2018
Turvallisuushallinnon maisteriohjelma - Master's Programme in Security Administration
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-12-14
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201812313070
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201812313070
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää poliisin aselupakäytäntöjen yhtenäisyyttä ja pyrkiä sen avulla vastaamaan kysymykseen, että toteutuuko perustuslaillinen yhdenvertaisuus lain edessä käsiteltäessä ampuma-aselain mukaisia asioita poliisissa.
Tutkimus pyrki selvittämään poliisilaitosten käytäntöjä ja niiden eroja ampuma-aselaissa säädettyjen määräaikojen noudattamatta jättämisen valvontaan, säädetyn määräajan jälkeen kuolinpesien hallussa oleviin ampuma-aseisiin puuttumiseen, hallussapitoon oikeuttaviin lupiin kohdistuvien peruutus- ja varoituspäätösten väliseen suhteeseen sekä kielteisien hakemuspäätösten suhdetta myönteisiin päätöksiin.
Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin esimerkinomaisesti poliisiasemakohtaisia eroja edellä esitetyistä asiakokonaisuuksista. Tällä tavalla pyrittiin selvittämään viitteitä saman poliisilaitoksen alueella olevista linjaeroista jotka kielisivät siitä että yhdenvertaisuus lain edessä ei toteutuisi edes saman poliisilaitoksen toimialueella.
Asialla on myös oikeudellista merkitystä. Käytännössä kansalainen voi menettää aselupansa ja omistamansa ampuma-aseet samanlaisen rikkeen perusteella, mihin toisaalla ei välttämättä puututa lainkaan tai joutua rikosprosessin kohteeksi laiminlyönnistä, mitä toisaalla ei ehkä valvota lainkaan.
Tämän tutkimuksen perusteella on helppo todeta, että poliisilla on runsaasti tehtävää, ennen kuin voidaan puhua yhtenäisistä aselupakäytännöistä. Katseet kääntyvät erityisesti Poliisihallituksen suuntaan jonka lakiin kirjattu tehtävä on varmistaa palvelujen tasapuolinen saatavuus ja laatu maan eri osissa. Aselupakäytäntöjen yhtenäisyyttä ei ole johdettu tai ohjattu käytännössä lainkaan vuoden 2012 jälkeen jolloin vuonna 2007 annettu Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje vanhentui.
Tutkimuksen perusteella Suomessa on poliisilaitoksia joiden johto näyttää onnistuneen hyvin aselupakäytäntöjen yhtenäisyyden johtamisessa, mutta vastaavasti osa näyttäisi laiminlyöneen tehtävänsä niin johtamisen kuin valvonnan suhteen.
Tutkimus pyrki selvittämään poliisilaitosten käytäntöjä ja niiden eroja ampuma-aselaissa säädettyjen määräaikojen noudattamatta jättämisen valvontaan, säädetyn määräajan jälkeen kuolinpesien hallussa oleviin ampuma-aseisiin puuttumiseen, hallussapitoon oikeuttaviin lupiin kohdistuvien peruutus- ja varoituspäätösten väliseen suhteeseen sekä kielteisien hakemuspäätösten suhdetta myönteisiin päätöksiin.
Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin esimerkinomaisesti poliisiasemakohtaisia eroja edellä esitetyistä asiakokonaisuuksista. Tällä tavalla pyrittiin selvittämään viitteitä saman poliisilaitoksen alueella olevista linjaeroista jotka kielisivät siitä että yhdenvertaisuus lain edessä ei toteutuisi edes saman poliisilaitoksen toimialueella.
Asialla on myös oikeudellista merkitystä. Käytännössä kansalainen voi menettää aselupansa ja omistamansa ampuma-aseet samanlaisen rikkeen perusteella, mihin toisaalla ei välttämättä puututa lainkaan tai joutua rikosprosessin kohteeksi laiminlyönnistä, mitä toisaalla ei ehkä valvota lainkaan.
Tämän tutkimuksen perusteella on helppo todeta, että poliisilla on runsaasti tehtävää, ennen kuin voidaan puhua yhtenäisistä aselupakäytännöistä. Katseet kääntyvät erityisesti Poliisihallituksen suuntaan jonka lakiin kirjattu tehtävä on varmistaa palvelujen tasapuolinen saatavuus ja laatu maan eri osissa. Aselupakäytäntöjen yhtenäisyyttä ei ole johdettu tai ohjattu käytännössä lainkaan vuoden 2012 jälkeen jolloin vuonna 2007 annettu Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje vanhentui.
Tutkimuksen perusteella Suomessa on poliisilaitoksia joiden johto näyttää onnistuneen hyvin aselupakäytäntöjen yhtenäisyyden johtamisessa, mutta vastaavasti osa näyttäisi laiminlyöneen tehtävänsä niin johtamisen kuin valvonnan suhteen.