Elämää pontikkavaltakunnassa : erään naisen matka torpan tyttärestä kieltolakirikolliseksi Kauhajärven kylässä

Abstract

Kieltolaki oli Suomessa voimassa vuosina 1919—1932, se kielsi yli 2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien aineiden valmistuksen, myynnin, maahantuonnin ja varastoinnin muissa, kuin lääkinnällisissä ja tieteellisissä tarkoituksissa sekä kirkkoviininä. Lakia oli 1800-luvun lopulta asti ajanut kieltolaki-innostus, joka kuitenkin lain voimaanasuttua oli ehtinyt jo laantua. Kieltolakia rikottiinkin ahkerasti jokaisessa kansaluokassa ja kaikilla mahdollisilla tavoilla sen alkuajoista lähtien. Vaikka kieltolakirikollinen tuo vahvasti mieleen seikkailunhaluisen trokarin, joka salakuljetti viinaa ulkomailta, oli tavallinen kieltolakirikollinen vähävarainen nainen. Tutkielmassani keskityn yhden tällaisen kieltolakirikollisen elämään. Käytän hänestä pseudonyymiä Sofia Niemi.

Sofia Niemi syntyi Kuortaneella torpparin viisilapsiseen perheeseen vuonna 1875. Myöhemmin hän kuitenkin muutti Lappajärvelle Kauhajärven kylään. Sofia Niemen elämä muuttui hänen saatuaan ensimmäisen lapsensa vuonna 1898. Niemi ei ollut naimisissa, mikä tarkoitti sitä, että hänen työmahdollisuutensa muuttuivat niukemmiksi. Sofia Niemi sai myöhemmin viisi muuta lasta, joista kaksi selvisi aikuisiksi. Niemi oli hyvin vähävarainen ja kieltolain aikana hän hankki elantonsa osittain tai kokonaan viinan ammattimaisella myynnillä.

Sofia Niemi myi Kauhajärven kylässä viinaa ainakin vuodesta 1920 alkaen. Käräjäpöytäkirjoissa hän esiintyi seitsemän kertaa vuosien 1920-1928 välisenä aikana. Niemeä ei kertaakaan todettu syyttömäksi käsiteltyyn rikokseen, vaan aina löytyi todistajia näyttämään syytteet toteen. Niemen rikokset käsittivätkin 24 prosenttia kaikista Kauhajärven kieltolakirikoksista. Niemi ei täysin sulautunut häntä ympäröivään yhteiskuntaan ja saattoi näin olla muille kyläläisille näkyvä hahmo. Hänet olikin ehkä muita kyläläisiä helpompi ilmiantaa kieltolain rikkomisesta. Hänellä ei kylässä ollut valtaa kostaa häneen kohdistuneita ilmiantoja.

Niemi ei koskaan jäänyt kiinni Viinan valmistuksesta, vaikka todennäköistä on, että hän harjoitti tätäkin toimintaa. Kaikki Sofia Niemen myymä viina oli kuitenkin kotitekoista. Viinan valmistamiseen suhtauduttiin Kauhajärven kylässä varsin myönteisesti. Muistelmien mukaan kylä oli viinassa omavarainen pontikkavaltakunta. Pontikan keittäminen kuitenkin muistettiin lähinnä miesten hommana. Kylässä oli myös sellaisia, jotka valmistivat pontikkaa myyntiä varten. Sofia Niemikin kuului tähän ryhmään. Sofia Niemi ei siis naisena sopinut täysin edes kieltolakia rikkoneiden yhteisöön. Kuitenkin jossakin määrin hänellä oli oma sosiaalinen verkostonsa, jonka edustajat suostuivat muun muassa todistamaan hänen puolestaan käräjillä.