”Yritän olla ihmisenä näille ihmisille” : opettajan ohjausorientaatio sosiaalisesti jännittäviä opiskelijoita kohdattaessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää yliopiston tarjoamien jännittäville opiskelijoille tarkoitettujen kieli- ja viestintäopintojen opettajien ohjausorientaatioita. Tarkemmin selvitettiin, mistä osa-alueista heidän ohjausorientaationsa muodostuvat ja mitkä ovat yleisimmät ohjausorientaatiot jännittäviä opiskelijoita ohjattaessa. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin keinoja huomioida sosiaalisesti jännittävä opiskelija yliopistoympäristössä. Jännittäville opiskelijoille on ryhdytty järjestämään erillisiä kursseja pakollisilla ruotsin ja englannin kielen sekä puheviestinnän kursseilla, koska niiden on huomattu aiheuttavan erityistä painetta ja jännitystä, minkä lisäksi ne voivat muodostua opintojen viivästymistä aiheuttaviksi pullonkauloiksi.

Tutkimusote oli laadullinen. Empiirinen aineisto kerättiin havainnoimalla kahta eri opettajaa, kumpaakin kahdella eri pienryhmäopetuskerralla, sekä haastattelemalla yhteensä viittä opettajaa. Sekä havainnoinnit, että yksilöhaastattelut suoritettiin keväällä 2017. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla ja tiivistettiin viiteen ohjausorientaation osa-alueeseen, ja kahteen keskeisimpään ohjausorientaatioon. Lisäksi aineiston ja teorian vuoropuhelun tuloksena koottiin yksilöön ja ympäristöön liittyviä keinoja huomioida jännittävä opiskelija.

Teoreettisen viitekehyksen ja tutkimusaineiston perusteella opettajan ohjausorientaatio muodostuu viidestä osa-alueesta: 1) ohjaajan käsitys jännittämisestä ilmiönä, 2) käytännössä tapahtuvat ohjauskeinot, 3) ohjaajan oma rooli jännittämisen lieventämisessä, 4) ohjaajan ja ohjattavan välinen vuorovaikutus sekä 5) ohjaajan toteuttama ohjausnäkemys. Kaksi yleisintä ohjausorientaatiota haastattelu- ja havainnointiaineistojen mukaan olivat jännittämisen lieventämiseen tähtäävä orientaatio sekä tukeva orientaatio. Kahdesta keskeisimmästä ohjausorientaatiosta jännittämisen lieventämiseen tähtäävä orientaatio liittyi käytännön tehtäviin, joilla opiskelijoita altistetaan rauhalliseen tahtiin jännittäville tilanteille. Tukeva orientaatio loi osaltaan pohjaa näille harjoituksille ja piti sisällään virheitä sallivan ilmapiirin, jossa opiskelijat voivat turvallisesti altistua jännittäville tilanteille.

Tutkimus lisää tietoa jännittämisestä ilmiönä ja esittelee keinoja huomioida jännittävä opiskelija käytännössä. Jännittämisestä ja siihen liittyvistä ilmiöistä tarvitaan vielä lisää tietoa ja tutkimusta, jotta se hyväksyttäisiin luonnolliseksi osaksi elämää ja jota ei tarvitsisi piilotella. Pahimmillaan jännittäminen voi johtaa esimerkiksi syrjäytymiseen, ja siksi se ei ole pelkästään yksilötason, vaan myös yhteiskuntatason ongelma. Erityisesti kasvatustieteellistä tutkimusta tarvitaan, jotta jännittäminen ei muodostuisi esteeksi opiskelujen aikana.