Unen yhteys kielelliseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen varhaisapsuudessa

Abstract

Varhaislapsuudessa univaikeudet ovat tavanomaisia ja monesti ohimeneviä, mutta osalla lapsista ongelmat jatkuvat pidemmän aikaa. Ne voivat myös vaikuttaa kielteisesti lapsen muuhun kehitykseen. Lapsen unen on havaittu olevan yhteydessä heikompaan kielelliseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen leikki- ja kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla, mutta varhaislapsuudessa ja pitkittäisasetelmalla tehtyjä tutkimuksia on vain vähän. Sosioemotionaaliset taidot ja puhe kehittyvät ensimmäisten elinvuosien aikana paljon, minkä vuoksi on tärkeää tietää kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, ovatko univaikeudet yhteydessä kielelliseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen 8 ja 24 kuukauden iässä. Lisäksi tutkittiin, ennustavatko univaikeudet 8 kuukauden iässä kielellistä ja sosioemotionaalista kehitystä ja univaikeuksia 24 kuukauden iässä.

Tämä tutkimus oli osa Lapsen uni ja terveys -tutkimushanketta, jonka perusjoukkoon kuuluivat Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella 1.3.2011–12.2.2013 syntyneet lapset vanhempineen. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla 1292 perheeltä lapsen ollessa 8 kuukauden ikäinen ja 898 perheeltä lapsen ollessa 24 kuukauden ikäinen. Lapsen unen suhteen huomioitiin yöheräilyjen määrä, unen kokonaismäärä vuorokaudessa, univaikeudet ja vanhempien kokemus lapsen univaikeuksista. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin korrelaatiokertoimien, t-testien, χ2 -riippumattomuustestin ja regressioanalyysien avulla.

Lapsen uni ei ollut yhteydessä kielelliseen kehitykseen 8 kuukauden iässä, mutta enemmän nukkuvien lasten kielellinen kehitys oli parempaa 24 kuukauden iässä. Univaikeudet ja vanhempien kokemus lapsen univaikeuksista olivat yhteydessä parempaan sosioemotionaaliseen kehitykseen 8 kuukauden iässä, mutta lapsen ollessa 24 kuukauden ikäinen uni ei ollut yhteydessä sosioemotionaaliseen kehitykseen. Lapsen univaikeuksissa ja vanhempien kokemuksessa lapsensa univaikeuksista oli jatkuvuutta 8 ja 24 kuukauden välillä. Sen sijaan univaikeudet ja vanhemman kokemus lapsen univaikeuksista 8 kuukauden iässä eivät selittäneet kielellistä kehitystä 24 kuukauden iässä. Niin ikään univaikeudet, vanhemman kokemus lapsen univaikeuksista tai unen kokonaismäärä 8 kuukauden iässä eivät selittäneet sosioemotionaalista kehitystä 24 kuukauden iässä.

Tutkimus lisäsi tietoa unen yhteydestä kielelliseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen varhaislapsuudessa. Univaikeudet olivat vain osittain yhteydessä samanaikaiseen kielelliseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen, eivätkä ne ennustaneet myöhempää kielellistä tai sosioemotionaalista kehitystä. Sen sijaan lapsen univaikeuksissa oli jatkuvuutta seurantojen välillä. Aiemman tutkimustiedon niukkuuden vuoksi jatkotutkimus saman ikäisillä lapsilla on tarpeen tulosten vahvistamiseksi. Vanhempien arvioiden lisäksi jatkossa tulisi käyttää muita aineistonkeruumenetelmiä. Tieto univaikeuksien jatkuvuudesta hyödyttää lasten parissa työskenteleviä ja osoittaa, että vanhempien kokemus lapsen univaikeuksista tulisi huomioida jo varhain. Vaikka lapsella olisi univaikeuksia alle vuoden iässä, eivät ne välttämättä ole yhteydessä myöhempään kielelliseen tai sosioemotionaaliseen kehitykseen.