Nuoret starttipajalla - keskustelua identiteeteistä : diskursiivinen tutkimus nuorten identiteettipuheesta
Kallio, Maiju (2018)
2018
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-12-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201812072953
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201812072953
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan starttipajatoimintaan osallistuvien nuorten haastattelupuheessa tuottamia identiteettejä sekä sitä, kuinka nämä identiteetit ovat suhteessa hallitseviin yhteiskunnallisiin diskursseihin, kuten aktivointi- ja syrjäytymisdiskursseihin.
Tutkielma on tapaustutkimus ja teoreettis-metodologisena kehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi. Konstruktionistisen ajattelutavan mukaan sosiaalisen todellisuuden nähdään rakentuvan sosiaalisessa, kielellisessä vuorovaikutuksessa. Näin ollen myös identiteetti nähdään kielenkäytössä rakentuvana ja määrittyvänä sekä tilanteittain vaihtelevana. Metodisena lähestymistapana käytettiin diskurssianalyysia. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla yhdeksän nuorta, jotka ovat osallistuneet starttipajatoimintaan jo useamman kuukauden ajan tai ovat jo päättäneet starttijakson.
Tutkielman analyysiosassa keskitytään siihen, millaisia identiteettejä nuoret itselleen tuottavat ja millaisia kielellisiä keinoja käyttämällä nämä identiteetit tehdään ymmärrettäviksi. Vaikka tutkielmassa tunnistetaan aikaisempaan tutkimukseen nojautuen yhteiskunnassa vallitsevat diskurssit, lähdetään analyysiosassa liikkeelle niistä orientaatioista ja identiteetin määrittelytavoista, joita nuoret itse tuottavat haastattelupuheessa ja näin löydettyjä identiteettejä tarkastellaan suhteessa vallitseviin yhteiskunnallisiin diskursseihin.
Analyysin perusteella aineistosta oli tunnistettavissa seitsemän erilaista identiteettidiskurssia, joiden kautta nuoret itseään määrittivät. Löytyneet identiteettidiskurssit olivat uupuneen sairastajan, toiveikkaan kuntoutujan, suunnanetsijän, passiivisen laiskurin, ulkopuolisen, vastuullisen aikuisen ja huolettoman nuoren identiteetit. Erityisesti uupuneen sairastajan ja toiveikkaan kuntoutujan identiteettidiskurssit ylläpitivät minuuden kerronnan jatkuvuutta ja olivat selvästi suhteessa toisiinsa. Passiivisen laiskurin identiteettidiskurssi oli puolestaan identiteetti, jonka nuoret kertoivat saavansa ulkopuolelta annettuna. Nuoret pyrkivät pääsääntöisesti ylläpitämään positiivista minäkuvaa määrittäessään itseään ja haastoivat heihin ulkopuolelta kohdistuvat negatiiviset määritelmät.
Tutkielma on tapaustutkimus ja teoreettis-metodologisena kehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi. Konstruktionistisen ajattelutavan mukaan sosiaalisen todellisuuden nähdään rakentuvan sosiaalisessa, kielellisessä vuorovaikutuksessa. Näin ollen myös identiteetti nähdään kielenkäytössä rakentuvana ja määrittyvänä sekä tilanteittain vaihtelevana. Metodisena lähestymistapana käytettiin diskurssianalyysia. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla yhdeksän nuorta, jotka ovat osallistuneet starttipajatoimintaan jo useamman kuukauden ajan tai ovat jo päättäneet starttijakson.
Tutkielman analyysiosassa keskitytään siihen, millaisia identiteettejä nuoret itselleen tuottavat ja millaisia kielellisiä keinoja käyttämällä nämä identiteetit tehdään ymmärrettäviksi. Vaikka tutkielmassa tunnistetaan aikaisempaan tutkimukseen nojautuen yhteiskunnassa vallitsevat diskurssit, lähdetään analyysiosassa liikkeelle niistä orientaatioista ja identiteetin määrittelytavoista, joita nuoret itse tuottavat haastattelupuheessa ja näin löydettyjä identiteettejä tarkastellaan suhteessa vallitseviin yhteiskunnallisiin diskursseihin.
Analyysin perusteella aineistosta oli tunnistettavissa seitsemän erilaista identiteettidiskurssia, joiden kautta nuoret itseään määrittivät. Löytyneet identiteettidiskurssit olivat uupuneen sairastajan, toiveikkaan kuntoutujan, suunnanetsijän, passiivisen laiskurin, ulkopuolisen, vastuullisen aikuisen ja huolettoman nuoren identiteetit. Erityisesti uupuneen sairastajan ja toiveikkaan kuntoutujan identiteettidiskurssit ylläpitivät minuuden kerronnan jatkuvuutta ja olivat selvästi suhteessa toisiinsa. Passiivisen laiskurin identiteettidiskurssi oli puolestaan identiteetti, jonka nuoret kertoivat saavansa ulkopuolelta annettuna. Nuoret pyrkivät pääsääntöisesti ylläpitämään positiivista minäkuvaa määrittäessään itseään ja haastoivat heihin ulkopuolelta kohdistuvat negatiiviset määritelmät.