Hyvä vuorovaikutussuhde eli ”rapport” kehityskeskusteluissa : kuinka esihenkilö ja työntekijä rakentavat hyvää vuorovaikutussuhdetta ennen varsinaiseen kehityskeskusteluun siirtymistä

Abstract

Hyvä vuorovaikutussuhde eli ”rapport” parantaa liike-elämässä asiakastyytyväisyyttä ja mahdollistaa esimerkiksi menestyksekkään psykoterapeutin ja asiakkaan välisen hoitosuhteen. Hyvän vuorovaikutussuhteen määritelmä on kuitenkin epämääräinen ja hyvän vuorovaikutussuhteen rakentamisesta tiedetään vain vähän. Erityisesti kehityskeskusteluiden osa- alueella hyvää vuorovaikutussuhdetta ei ole vielä tutkittu. Tavoitteenani oli tässä tutkimuksessa selvittää, kuinka esihenkilö ja työntekijä rakentavat hyvää vuorovaikutussuhdetta ennen varsinaiseen kehityskeskusteluun siirtymistä. Lisäksi tavoitteenani oli tutkia niitä toimintoja, joilla hyvää vuorovaikutussuhdetta kehityskeskusteluissa rakennettiin ja osoittaa, millaisista mikrotekijöistä nämä toiminnot koostuvat. Määrittelin hyvän vuorovaikutussuhteen rakentamisen samanlinjaisuuden ja samanmielisyyden osoituksiksi ja resursseiksi, jotka mahdollistavat näiden osoittamisen.

Aineistoni koostui 56:sta videoidusta julkisen sekä yksityissektorin kehityskeskustelusta, jotka sain käyttööni osana työsuojelurahaston rahoittamaa Todellisen ja arvioidun tunneosaamisen yhteys menestykselliseen johtamiseen -tutkimushanketta. Tarkastelin tutkimuksessani kolmea videota. Videoiden tutkimisessa keskityin hyvän vuorovaikutussuhteen rakentamiseen. Käytin videoiden yksityiskohtaiseen tarkasteluun tutkimusmenetelmänäni keskustelunanalyysia.

Tutkimukseni perusteella toimijat voivat rakentaa hyvää vuorovaikutussuhdetta ennen varsinaiseen kehityskeskusteluun siirtymistä small-talkin ja huumorin avulla. Small-talk koostui tutkimuksessani erilaisista mikrotekijöistä, joiden avulla toimijat kykenivät osoittamaan samanlinjaisuutta ja samanmielisyyttä. Näitä olivat esimerkiksi dialogipartikkelit, päätelmäformulaatio ja resiprookkiset ilmeet ja eleet. Toimijat rakensivat hyvää vuorovaikutussuhdetta myös huumorin eli yhdessä nauramisen ja ironian avulla. Yhdessä nauraminen koostui esimerkiksi naurukutsusta ja siihen vastaamisesta. Katseen osoittaminen toimi yhdessä nauramisen mahdollistavana resurssina. Ironia taas koostui hymykutsusta, hymyilevästää äänestä ja ironian jatkamisesta huumorilla.

Tutkimustuloksiani voidaan hyödyntää kehityskeskusteluiden suunnittelussa ja hyvän vuorovaikutussuhteen tutkimuksessa myös muissa institutionaalisissa konteksteissa.