Työstä vapaa-ajalle ulottuvien keskeytysten yhteys hyvinvointiin - muuntaako segmentaatiopreferenssi yhteyttä?

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työstä vapaa-aikaan ulottuvien keskeytysten yhteyttä hyvinvointiin (uupumusasteiseen väsymykseen, palautumisen tarpeeseen ja fyysisiin oireisiin). Tämän lisäksi tarkasteltiin, muuntaako segmentaatioprferenssi työstä aiheutuvien keskeytysten ja hyvinvoinnin välistä yhteyttä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin rajanhallinnan teorioita, joiden mukaan yksilöt luovat ja ylläpitävät rajoja työn ja vapaa-ajan välillä edistääkseen tasapainoa niiden välillä ja hallitakseen rooleille ominaisia vaatimuksia ja voimavaroja. Työstä aiheutuvien keskeytysten ja hyvinvoinnin yhteyttä selitettiin ponnistusten ja palautumisen mallin avulla. Segmentaatio-preferenssin muuntavaa vaikutusta työstä aiheutuvien keskeytysten ja hyvinvoinnin välillä lähestyttiin henkilön ja ympäristön yhteensopivuuden näkökulmasta.

Tutkimus perustuu Tampereen yliopiston ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n kanssa yhteistyössä toukokuussa 2017 kerättyyn ”Työstä palautuminen tauoilla ja vapaa-aikana” kyselytutkimukseen. Aineistossa (N = 909) oli edustettuna opettajia (aineen-, luokan-, erityisopettajia) sekä rehtoreita (mukaan lukien muita koulun johtajia tai hallinnollista työtä tekeviä). Vastaajien keski-ikä oli 50,6 vuotta ja heistä yli puolet (78 %) oli naisia. Alakoulun opettajia (luokan- ja erityisopettajia) oli 49,3 %, yläkoulun aineenopettajia 35,3 % ja loput 15,4 % työskenteli rehtoreina ja koulunjohtajina hallinnollisissa tehtävissä. Enemmistö vastaajista (86,3 %) oli pysyvässä työsuhteessa ja he työskentelivät keskimäärin 37,4 tuntia viikossa. Yhteyksiä analysoitiin hierakkisella regressioanalyysilla ja varianssianalyyseilla.

Oletusten mukaisesti mitä enemmän vastaajat raportoivat työstä aiheutuvia keskeytyksiä, sitä enemmän he raportoivat etenkin uupumusasteista väsymystä ja palautumisen tarvetta. Voimakkaampi segmentaatiopreferenssi, eli halukkuus erottaa työ ja vapaa-aika, oli yhteydessä heikompaan hyvinvointiin. Regressioanalyysit eivät tukeneet segmentaatiopreferenssin muuntavaa yhteyttä keskeytysten ja hyvinvoinnin välillä, mutta varianssianalyysilla tehdyt ryhmävertailut osoittivat keskeytysten negatiivisen yhteyden hyvinvointiin olevan voimakkaampi segmentaatiopreferenssin ollessa voimakas.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että työstä vapaa-ajalle ulottuvat keskeytykset uhkaavat opetustyössä työskentelevien palautumista ja hyvinvointia etenkin silloin, kun opettajat haluavat erottaa työn ja vapaa-aikansa. Näyttää myös siltä, että voimakas segmentaatiopreferenssi ei ole opettajille eduksi hyvinvoinnin näkökulmasta olettavasti siksi, että työtä ja vapaa-aikaa on vaikea pitää erillään opetustyössä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että organisaatioiden tulisi pyrkiä minimoimaan työstä vapaa-ajalle ulottuvat keskeytykset esimerkiksi rajoittamalla opettajien pääsyä työsähköpostiin tai työpuhelimeen. Organisaatioiden lienee syytä ottaa huomioon opettajien erilaiset strategiat hallita rajaa työn ja vapaa-ajan välillä, ja tukea tätä niin, että opettajille jää tarvittava aika palautua vapaa-ajalla. Jatkossa työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista ja sen yhteyttä hyvinvointiin tulisi tutkia tarkemmin esimerkiksi ottamalla huomioon työntekijän oman kokemuksen yhteensopivuuden toteutumisesta.