Sairaanhoitajan ammattipätevyys erikoissairaanhoidossa

Abstract

Sairaanhoitajat ovat määrällisesti terveydenhuoltoalan suurin ammattiryhmä. Sairaanhoitajien työpanoksella ja korkeatasoisella osaamisella on ratkaiseva vaikutus potilaiden terveydelle laadukkaan hoitotyön myötä. Työelämä ja muuttuva yhteiskunta muokkaavat osaamisvaatimuksia jatkuvasti. Terveydenhuollon kehittyessä ja laatuvaatimusten kasvaessa myös osaamisvaatimukset muuttuvat. Sairaanhoitohenkilöstön osaamisen tulee perustua jatkuvasti uusiutuvaan ja laaja-alaiseen tietoperustaan. Terveydenhuollon organisaation tehtävä on tarkkailla ja varmistaa työntekijöidensä riittävä hoitotyön osaaminen, tunnistaa kehittämiskohteet ja mahdollistaa ammattitaidon kehittäminen tunnistettujen tarpeiden mukaisesti.

Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata erään erikoissairaanhoidon organisaation sairaanhoitajien itsearvioimaa ammattipätevyyttä osana suurempaa hanketta, jonka tarkoituksena on kehittää ja arvioida hoitohenkilökunnan ammattipätevyyttä, työhyvinvointia ja työhön sitoutumista. Tutkielman tavoitteena on tunnistaa mahdollisia sairaanhoitajien osaamisen kehittämiskohteita ja tuottaa tietoa sairaanhoitajien ammatillisen koulutuksen kehittämistarpeista.

Tutkielman itsearvioinnissa käytettiin 73 tutkimusmuuttujaa sisältävää Nurse competence scale -mittaria (NCS). Aineisto kerättiin viidessä eri vaiheessa kahdeksan eri yksikön vakinaisessa tai pitkässä työsuhteessa olevilta sairaanhoitajilta. Sähköinen linkki tutkimukseen lähetettiin 283 sairaanhoitajalle, joista kyselyyn vastasi 165 (n=165) henkilöä, täten kyselyn vastausprosentiksi muodostui 58.3%. Aineisto analysoitiin SPSS (Statistical package for the social sciences) 24.0 for Windows -ohjelmistolla.

Sairaanhoitajat arvioivat ammatillisen pätevyytensä kokonaisuudessaan hyväksi. Vahvimmiksi kokonaisammattipätevyyden osa-alueiksi nousivat auttaminen, tarkkailutehtävät ja tilannehallinta, jotka koetaan hoitotyön pääasialliseksi jatkuvasti toistuvaksi tehtäväksi.

Heikoimmat taidot kuvattiin olevan hoitotoimien hallinta ja laadun varmistus osa-alueilla. Pääsääntöisesti taidot, joiden esiintymistiheys oli omassa yksikössä harvempi, koettiin heikompana. Samanlaisia tuloksia on saatu myös aiemmissa tutkimuksissa. Tarkasteltaessa taustatekijöiden yhteyttä ammattipätevyyteen havaittiin vastaajan iän ja työkokemuksen vaikuttavan jonkin verran ammattipätevyyden arviointiin, mutta eroilla ei ollut tilastollista merkitsevyyttä.

Tämän tutkielman perusteella sairaanhoitajien ammattipätevyydestä erikoissairaanhoidossa voidaan todeta, että sairaanhoitajien itsearvioitu ammatillinen pätevyys ja eettinen toiminta ovat erikoissairaanhoidossa tasoltaan hyvää tai erittäin hyvää. Sen sijaan ohjauksen ja opettamisen osa-aluetta, oman työn arviointia ja kehittämistä sekä tutkimustiedon käyttöä hoitotyön kehittämisen perustana tulisi vahvistaa. Hoitotyön kehittäminen ja kehittyminen edellyttää oman työn jatkuvaa arviointia ja ajantasaisen tutkitun näyttöön perustuvan tiedon hankintaa ja sen käyttöä. Jatkossa hoitotyön kehittämiselle voisi olla hyötyä tutkimuksesta myös muualta kuin erikoissairaanhoidon ympäristöistä sekä itsearviointeihin liitetyistä esimiehen rinnakkaisarvioinneista itsearviointiin osallistuneissa yksiköissä.