Tactile Intercorporeality in a Group of Mothers and Their Children : A micro study of practices for intimacy and participation
Katila, Julia (2018)
Katila, Julia
Tampere University Press
2018
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-12-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0892-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0892-6
Tiivistelmä
Tämä tutkimus käsittelee kosketukseen perustuvaa interkorporeaalisuutta, äitien ja heidän 2–3 -vuotiaiden lastensa välillä, Tyttöjen Talon ryhmässä. Tutkimuksen aineisto koostuu ryhmän videoiduista tapaamiskerroista. Analyysi keskittyy siihen, miten äidit, lapset ja ryhmän ohjaaja kommunikoivat toistensa kanssa koko kehoillaan, samalla kun ryhmän äidit osallistuvat erilaisiin taidetta hyödyntäviin ryhmätehtäviin. Tutkimus hyödyntää mikrovideoanalyysiä tuodakseen esiin, miten ryhmän jäsenet vuorovaikuttavat toistensa kanssa erilaisilla kosketuskäytänteillä.
Nämä käytänteet koostuvat siitä, miten kehot organisoituvat erilaisiin kosketusasetelmiin ja tarkkaavaisuus muodostelmiin; tekevät siirtymiä näissä asetelmissa ja formaatioissa; sekä osallistuvat erilaisiin esineiden ojentamista ja vastaanottamista koskeviin käytänteisiin. Analyysi osoittaa, että edellä mainittujen käytänteiden avulla ryhmän jäsenet neuvottelevat kehojensa välisestä intiimiydestä ja ryhmän aktiviteetteihin osallistumisesta. Tutkimus tuo esiin, että kosketukseen perustuvan intrekorporeallisuuden tilassa liikkuvat ja elävät kehot eivät ole erotettavissa kommunikoivista kehoista. Kosketukseen perustuvaa interkorporeaalisuutta voi näin ollen parhaiten kuvata äitien ja lasten kehojen yhdessä asuttamana kosketuksen ekologiana. Täten silloin, kun kehot toimivat ja liikkuvat samalla kun ovat kosketukseen perustuvassa interkorporeaalisuuden tilassa, ne eittämättä kommunikoivat toisilleen, mitä ovat hetki hetkeltä tekemässä ja aikovat tehdä seuraavaksi.
Tämä hiljainen kommunikaatio on monitasoista: käytännöllisiä toimintoja koskevat liikkeet eivät ainoastaan kommunikoi, mitä keho hetki hetkeltä tekee, vaan näitä konkreettisia toimintoja voidaan myös hyödyntää resursseina erilaisiin vuorovaikutusprojekteihin. Esimerkkejä tällaisista käytännöllisiin kehon liikkeisiin sisällytetyistä vuorovaikutusprojekteista ovat erilaisten tunnetilojen kommunikointi, toisen kehon orientaation tai tarkkaavaisuuden kontrollointi, sekä kommunikointi tarpeesta olla kosketuksessa toiseen kehoon. Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa, että kosketukseen perustuva interkorporeaalisuus on kehojen moninaisen ja alituisen kommunikoinnin kehto.
Tutkimus täydentää edellisiä tutkimuksia, jotka ovat hyödyntäneet mikrovuorovaikutuksen analyysiä tutkiakseen kehollista kommunikaatiota. Tämä tutkimus esittelee kuitenkin myös kosketusvuorovaikutuksen tason, joka ylittää fokusoidun vuorovaikutuksen rajat: kehojen välisen kommunikaation, joka tapahtuu olemalla yhdessä kosketukseen perustuvassa interkorporeaalisuuden tilassa. Tutkimus näin ollen esittelee uudenlaisen metodologisen avauksen, joka keskittyy siihen, miten interkorporeaalisuutta voi analysoida videonauhoitusten avulla. Täten tutkimus avaa myös monenlaisia mahdollisuuksia tutkimukselle tulevaisuudessa.
Analyysin tulokset avaavat näkökulman huoltajien ja heidän lastensa jokapäiväiseen elämään kuvaten miten he onnistuvat organisoimaan monia päällekkäisiä aktiviteetteja yhtenäisenä interkorporeaalisena yksikkönä. Tutkimus kuvaa, miten samanaikaisiin aktiviteetteihin osallistuminen on jatkuvasti käynnissä oleva interkorporeaalinen saavutus, joka on toisilleen tuttujen kehojen kosketukseen perustuvan neuvottelun tulosta. Kehojen kosketukseen perustuva tuttuus mahdollistaa tämän kaltaisen alituisen välittömän kommunikaation, samaan aikaan kun hetki hetkeltä ruumiillistuvat kosketuskäytänteet avaavat väylän neuvotella sosiaalisten suhteiden kehollisesta intiimiydestä.
Nämä käytänteet koostuvat siitä, miten kehot organisoituvat erilaisiin kosketusasetelmiin ja tarkkaavaisuus muodostelmiin; tekevät siirtymiä näissä asetelmissa ja formaatioissa; sekä osallistuvat erilaisiin esineiden ojentamista ja vastaanottamista koskeviin käytänteisiin. Analyysi osoittaa, että edellä mainittujen käytänteiden avulla ryhmän jäsenet neuvottelevat kehojensa välisestä intiimiydestä ja ryhmän aktiviteetteihin osallistumisesta. Tutkimus tuo esiin, että kosketukseen perustuvan intrekorporeallisuuden tilassa liikkuvat ja elävät kehot eivät ole erotettavissa kommunikoivista kehoista. Kosketukseen perustuvaa interkorporeaalisuutta voi näin ollen parhaiten kuvata äitien ja lasten kehojen yhdessä asuttamana kosketuksen ekologiana. Täten silloin, kun kehot toimivat ja liikkuvat samalla kun ovat kosketukseen perustuvassa interkorporeaalisuuden tilassa, ne eittämättä kommunikoivat toisilleen, mitä ovat hetki hetkeltä tekemässä ja aikovat tehdä seuraavaksi.
Tämä hiljainen kommunikaatio on monitasoista: käytännöllisiä toimintoja koskevat liikkeet eivät ainoastaan kommunikoi, mitä keho hetki hetkeltä tekee, vaan näitä konkreettisia toimintoja voidaan myös hyödyntää resursseina erilaisiin vuorovaikutusprojekteihin. Esimerkkejä tällaisista käytännöllisiin kehon liikkeisiin sisällytetyistä vuorovaikutusprojekteista ovat erilaisten tunnetilojen kommunikointi, toisen kehon orientaation tai tarkkaavaisuuden kontrollointi, sekä kommunikointi tarpeesta olla kosketuksessa toiseen kehoon. Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa, että kosketukseen perustuva interkorporeaalisuus on kehojen moninaisen ja alituisen kommunikoinnin kehto.
Tutkimus täydentää edellisiä tutkimuksia, jotka ovat hyödyntäneet mikrovuorovaikutuksen analyysiä tutkiakseen kehollista kommunikaatiota. Tämä tutkimus esittelee kuitenkin myös kosketusvuorovaikutuksen tason, joka ylittää fokusoidun vuorovaikutuksen rajat: kehojen välisen kommunikaation, joka tapahtuu olemalla yhdessä kosketukseen perustuvassa interkorporeaalisuuden tilassa. Tutkimus näin ollen esittelee uudenlaisen metodologisen avauksen, joka keskittyy siihen, miten interkorporeaalisuutta voi analysoida videonauhoitusten avulla. Täten tutkimus avaa myös monenlaisia mahdollisuuksia tutkimukselle tulevaisuudessa.
Analyysin tulokset avaavat näkökulman huoltajien ja heidän lastensa jokapäiväiseen elämään kuvaten miten he onnistuvat organisoimaan monia päällekkäisiä aktiviteetteja yhtenäisenä interkorporeaalisena yksikkönä. Tutkimus kuvaa, miten samanaikaisiin aktiviteetteihin osallistuminen on jatkuvasti käynnissä oleva interkorporeaalinen saavutus, joka on toisilleen tuttujen kehojen kosketukseen perustuvan neuvottelun tulosta. Kehojen kosketukseen perustuva tuttuus mahdollistaa tämän kaltaisen alituisen välittömän kommunikaation, samaan aikaan kun hetki hetkeltä ruumiillistuvat kosketuskäytänteet avaavat väylän neuvotella sosiaalisten suhteiden kehollisesta intiimiydestä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]