Tactile Intercorporeality in a Group of Mothers and Their Children : A micro study of practices for intimacy and participation

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee kosketukseen perustuvaa interkorporeaalisuutta, äitien ja heidän 2–3 -vuotiaiden lastensa välillä, Tyttöjen Talon ryhmässä. Tutkimuksen aineisto koostuu ryhmän videoiduista tapaamiskerroista. Analyysi keskittyy siihen, miten äidit, lapset ja ryhmän ohjaaja kommunikoivat toistensa kanssa koko kehoillaan, samalla kun ryhmän äidit osallistuvat erilaisiin taidetta hyödyntäviin ryhmätehtäviin. Tutkimus hyödyntää mikrovideoanalyysiä tuodakseen esiin, miten ryhmän jäsenet vuorovaikuttavat toistensa kanssa erilaisilla kosketuskäytänteillä.

Nämä käytänteet koostuvat siitä, miten kehot organisoituvat erilaisiin kosketusasetelmiin ja tarkkaavaisuus muodostelmiin; tekevät siirtymiä näissä asetelmissa ja formaatioissa; sekä osallistuvat erilaisiin esineiden ojentamista ja vastaanottamista koskeviin käytänteisiin. Analyysi osoittaa, että edellä mainittujen käytänteiden avulla ryhmän jäsenet neuvottelevat kehojensa välisestä intiimiydestä ja ryhmän aktiviteetteihin osallistumisesta. Tutkimus tuo esiin, että kosketukseen perustuvan intrekorporeallisuuden tilassa liikkuvat ja elävät kehot eivät ole erotettavissa kommunikoivista kehoista. Kosketukseen perustuvaa interkorporeaalisuutta voi näin ollen parhaiten kuvata äitien ja lasten kehojen yhdessä asuttamana kosketuksen ekologiana. Täten silloin, kun kehot toimivat ja liikkuvat samalla kun ovat kosketukseen perustuvassa interkorporeaalisuuden tilassa, ne eittämättä kommunikoivat toisilleen, mitä ovat hetki hetkeltä tekemässä ja aikovat tehdä seuraavaksi.

Tämä hiljainen kommunikaatio on monitasoista: käytännöllisiä toimintoja koskevat liikkeet eivät ainoastaan kommunikoi, mitä keho hetki hetkeltä tekee, vaan näitä konkreettisia toimintoja voidaan myös hyödyntää resursseina erilaisiin vuorovaikutusprojekteihin. Esimerkkejä tällaisista käytännöllisiin kehon liikkeisiin sisällytetyistä vuorovaikutusprojekteista ovat erilaisten tunnetilojen kommunikointi, toisen kehon orientaation tai tarkkaavaisuuden kontrollointi, sekä kommunikointi tarpeesta olla kosketuksessa toiseen kehoon. Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa, että kosketukseen perustuva interkorporeaalisuus on kehojen moninaisen ja alituisen kommunikoinnin kehto.

Tutkimus täydentää edellisiä tutkimuksia, jotka ovat hyödyntäneet mikrovuorovaikutuksen analyysiä tutkiakseen kehollista kommunikaatiota. Tämä tutkimus esittelee kuitenkin myös kosketusvuorovaikutuksen tason, joka ylittää fokusoidun vuorovaikutuksen rajat: kehojen välisen kommunikaation, joka tapahtuu olemalla yhdessä kosketukseen perustuvassa interkorporeaalisuuden tilassa. Tutkimus näin ollen esittelee uudenlaisen metodologisen avauksen, joka keskittyy siihen, miten interkorporeaalisuutta voi analysoida videonauhoitusten avulla. Täten tutkimus avaa myös monenlaisia mahdollisuuksia tutkimukselle tulevaisuudessa.

Analyysin tulokset avaavat näkökulman huoltajien ja heidän lastensa jokapäiväiseen elämään kuvaten miten he onnistuvat organisoimaan monia päällekkäisiä aktiviteetteja yhtenäisenä interkorporeaalisena yksikkönä. Tutkimus kuvaa, miten samanaikaisiin aktiviteetteihin osallistuminen on jatkuvasti käynnissä oleva interkorporeaalinen saavutus, joka on toisilleen tuttujen kehojen kosketukseen perustuvan neuvottelun tulosta. Kehojen kosketukseen perustuva tuttuus mahdollistaa tämän kaltaisen alituisen välittömän kommunikaation, samaan aikaan kun hetki hetkeltä ruumiillistuvat kosketuskäytänteet avaavat väylän neuvotella sosiaalisten suhteiden kehollisesta intiimiydestä.

This study examines tactile intercorporeality between mothers and their two-tothree-year-old children in a House of Girls group. Using data from naturally occurring video-recorded group interactions, the study focuses on how mothers, children and the group tutor communicate with each other through their whole bodies while the mothers participate in various art-based group tasks in the group sessions. The study uses micro video analysis to describe how study participants engage with each other through different tactilely managed practices. These practices include bodies organizing themselves into tactile arrangements and attention formations; initiating and producing different transitions in these tactile arrangement-formations; and participating in haptic practices for handing over and receiving objects.

The analysis suggests that group members produce these practices in order to experience each other tactilely, and to manage the members’ participation in the group. This study shows that in tactile intercorporeality, moving and living bodies are inseparable from communicating bodies, and that tactile intercorporeality is thus best described as mothers and children co-experiencing the same tactile ecology. Therefore, while producing practical actions in tactile intercorporeality, bodies are inevitably communicating their moment-by-moment unfolding actions and action intentions to each other. This tacit communication is manifold, and besides merely communicating about practical movements and actions, these practical actions can be enacted as resources to accomplish different kinds of interaction projects, such as communicating emotional states, controlling another person’s body or attention, and displaying a need to be in tactile connection with another person.

This study suggests that tactile intercorporeality is a crucial locus for human beings’ multilayered ability to communicate with each other. The results complement the wide range of micro studies on embodied interactions, including previous studies on touch in interaction. However, this study also introduces a communicative medium that goes beyond focused interactions: living bodies’ communicating through mere co-being with each other in tactile intercorporeality. Furthermore, this study provides new methodological openings in terms of how intercorporeal phenomena and tactile intercorporeality can be analysed through video recordings. Hence it also opens up multiple possibilities for future research. The study provides more understanding of the everyday life of caregivers and their young children, describing how they go through overlapping activities as intercorporeal units.

The study thus describes how managing these overlapping activities is a continuous intercorporeal accomplishment that results from tactile and other embodied negotiations of familiar bodies. The study proposes on the one hand that the existing tactile intimacy of a social relationship offers the relationship participants an opportunity for continuous tactile communication, and on the other hand that the production of tactile practices also provides participants with a medium to reproduce the intimacy of their social relationship as it unfolds moment-by-moment.