Ihmiskauppa ja ihmiskaupan uhrin positio Pohjoismaissa : diskurssianalyyttinen tutkimus Pohjoismaiden ihmiskaupan vastaisista toimintasuunnitelmista
Aulanko, Laura (2018)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Aulanko, Laura
2018
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2018-11-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811262917
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811262917
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan Pohjoismaiden ihmiskaupan vastaisia toimintasuunnitelmia. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten ihmiskauppa ja ihmiskaupan vastainen toiminta merkityksellistetään toimintasuunnitelmissa ja millaista uhrin positiota erilaiset ihmiskaupan diskurssit tuottavat ja mahdollistavat. Aineisto koostuu viidestä pohjoismaisesta toimintasuunnitelmasta, jotka sijoittuvat ajalle 2009–2017.
Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu sosiaalisen konstruktionismin tutkimusperinteeseen. Aineisto on analysoitu diskurssianalyyttisesti. Tutkimuksessa ihmiskaupan nähdään määrittyvän viiden puhetavan kautta, jotka ovat ihmiskauppa (1) maahanmuuttona, (2) markkinoina, (3) uhkana, (4) sukupuolittuneena ilmiönä ja (5) huono-osaisuutena. Uhrin positio rakentuu näissä diskursseissa passiivisena, rajoitettuna tai vastustavana. Uhri näyttäytyy haavoittuvana, tietämättömänä ja kouluttamattomana, jonka puolesta toisten tulee käyttää ääntä.
Ihmiskaupan ehkäisemiseksi keinoina tuotetaan kansainväliset sopimukset ja lait, joiden kautta tasa-arvoa voidaan edistää. Keinoiksi määritellään koulutus, tiedotus ja kansalaisyhteiskuntien kanssa tehtävä yhteistyö. Konkreettisena keinona esitetään rahavirtojen seuraamista ihmiskauppa rikollisuuden paljastamiseksi.
Johtopäätöksissä tuodaan esille, että ihmiskauppa näyttäytyy ulkoapäin tulevalta uhkalta pohjoismaisille yhteiskunnille. Ihmiskauppaongelma määrittyy ensisijaisesti rakenteellisena ongelmana ja toissijaisesti yksilöiden valintojen tuloksena. Uhrien stereotyyppiset kuvaukset vaikuttavat muodostavan kuvaa ilmiöstä, jossa uhrien heterogeenisyyttä ei pohjoismaisissa toimintasuunnitelmissa täysin tunnisteta. Tämä voi johtaa siihen, että kaikki ihmiskaupan uhrit eivät pääse tarvitsemansa avun piiriin.
Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu sosiaalisen konstruktionismin tutkimusperinteeseen. Aineisto on analysoitu diskurssianalyyttisesti. Tutkimuksessa ihmiskaupan nähdään määrittyvän viiden puhetavan kautta, jotka ovat ihmiskauppa (1) maahanmuuttona, (2) markkinoina, (3) uhkana, (4) sukupuolittuneena ilmiönä ja (5) huono-osaisuutena. Uhrin positio rakentuu näissä diskursseissa passiivisena, rajoitettuna tai vastustavana. Uhri näyttäytyy haavoittuvana, tietämättömänä ja kouluttamattomana, jonka puolesta toisten tulee käyttää ääntä.
Ihmiskaupan ehkäisemiseksi keinoina tuotetaan kansainväliset sopimukset ja lait, joiden kautta tasa-arvoa voidaan edistää. Keinoiksi määritellään koulutus, tiedotus ja kansalaisyhteiskuntien kanssa tehtävä yhteistyö. Konkreettisena keinona esitetään rahavirtojen seuraamista ihmiskauppa rikollisuuden paljastamiseksi.
Johtopäätöksissä tuodaan esille, että ihmiskauppa näyttäytyy ulkoapäin tulevalta uhkalta pohjoismaisille yhteiskunnille. Ihmiskauppaongelma määrittyy ensisijaisesti rakenteellisena ongelmana ja toissijaisesti yksilöiden valintojen tuloksena. Uhrien stereotyyppiset kuvaukset vaikuttavat muodostavan kuvaa ilmiöstä, jossa uhrien heterogeenisyyttä ei pohjoismaisissa toimintasuunnitelmissa täysin tunnisteta. Tämä voi johtaa siihen, että kaikki ihmiskaupan uhrit eivät pääse tarvitsemansa avun piiriin.