Ulkomaalaistaustaisten sairaanhoitajien arvostuksen tunne ja syrjinnän kokemukset suomalaisessa terveydenhuollossa

Abstract

Ulkomaalaistaustaisten sairaanhoitajien osaamista ei aina täysin tunnisteta tai hyödynnetä ja osaamista vastaavaa työtä voi olla hankala saada. Tämä saattaa lisätä ulkomaalaistaustaisten sairaanhoitajien kokemuksia syrjinnästä. Syrjinnän kokemuksien on todettu olevan negatiivisesti yhteydessä ulkomaalaistaustaisen sairaanhoitajien ammatti-identiteettiin ja potilasturvallisuuteen. Myös arvostuksen saamisella on todettu yhteys hoitajien työtyytyväisyyteen, potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ulkomaalaistaustaisten sairaanhoitajien arvostuksen tuntemista ja syrjinnän kokemuksia sekä niihin yhteydessä olevia tekijöitä suomalaisessa terveydenhuollossa. Tutkimuksen aineistona käytettiin valmista aineistoa, valtakunnallista monikulttuurisuuskyselyä, joka on osa COPE-hanketta. Valtakunnalliseen monikulttuurisuuskyselyyn vastasi 222 ulkomaalaistaustaista sairaanhoitajaa. Kyselyn vastausprosentti oli 47%. Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä.

Vastaajista enemmistö oli 30-45 -vuotiaita naisia. Vastaajat olivat useimmin syntyneet Virossa (71,6%). Vastaajia oli myös Venäjältä (3,2%), muista EU/ETA-maista (19,4%) ja EU:n/ETA-maiden ulkopuolelta (3,6%). Yleisimmin vastaajat olivat suorittaneet sairaanhoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan tutkinnon kokonaisuudessaan vain ulkomailla ja kokivat ammattipätevyyden saavuttamisen helpoksi. Enemmistö vastaajista teki kolmivuorotyötä vakituisessa työsuhteessa ja he olivat olleet palvelusuhteessa yli kolme vuotta. Työpaikkana oli useimmin julkinen sairaala tai sosiaalihuolto.

Valtaosa ulkomaalaistaustaisista sairaanhoitajista tunsi saavansa arvostusta työssään. Eniten arvostusta tunsivat sellaiset sairaanhoitajat, jotka olivat suorittaneet tutkintonsa kokonaisuudessaan ulkomailla, jotka olivat olleet työsuhteessa vähintään yli vuoden ajan, jotka työskentelivät isommissa kaupungeissa ja jotka eivät kokeneet kielitaidon hankaloittaneen työn saamista tai työntekoa. Ulkomaalaistaustaiset sairaanhoitajat, jotka tunsivat enemmän arvostusta työssään vastasivat suunnittelevansa vähemmän työpaikanvaihtoa kuin hoitajat, jotka tunsivat arvostusta työssään vähemmän.

Suurin osa vastaajista koki syrjintää harvoin. Eniten syrjintää koettiin potilaiden ja omaisten taholta. Syrjintää kokivat eniten sellaiset hoitajat, jotka olivat olleet työsuhteessa alle vuoden tai yli kymmenen vuotta ja jotka kokivat kielitaidon hankaloittaneen työn saamista tai työntekoa. Enemmän syrjintää kokevat suunnittelivat työpaikanvaihtoa kuin vähemmän syrjintää kokevat hoitajat.

Hoitotyössä ulkomaalaistaustaisten sairaanhoitajien arvostuksen tuntemista tulisi pyrkiä edelleen lisäämään ja syrjinnän kokemuksia vähentämään, jotta sairaanhoitajat viihtyisivät työssään eivätkä suunnittelisi työpaikanvaihdosta. Ulkomaalaistaustaiset sairaanhoitajat voisivat hyötyä tuesta ja ohjauksesta palvelusuhteen alussa, jotta he tuntisivat saavansa enemmän arvostusta työyhteisössään ja saisivat välineitä suomailaisten potilaiden ja omaisten kohtaamiseen. Hoitotyön johtamisessa ja koulutuksessa voitaisiin panostaa enemmän kollegiaalisuuden kehittymiseen monikulttuurisessa työympäristössä tasa-arvoisen ilmapiirin luomiseksi, jossa syrjintää ei ilmene eri kansallisuuksien välillä.