Features of asthma among subjects with chronic obstructive pulmonary disease
Korhonen, Veikko (2018)
2018
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-11-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811262909
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811262909
Tiivistelmä
Astman ja keuhkoahtaumataudin esiintyminen samanaikaisesti tietyillä potilailla on noussut tutkimuksen kohteeksi vasta hiljattain. Niin sanottu “asthma COPD overlap” (ACO) on suhteellisen uusi termi eikä yhdenmukaista diagnostista kriteeristöä tai hoitosuositusta ole vielä pystytty laatimaan. On myös epäselvää, mitä ja kuinka paljon astmaan liittyviä ominaisuuksia keuhkoahtaumatautipotilallla esiintyy.
Tähän tutkimukseen otettiin mukaan 64 potilasta, joilla kaikilla oli vähintään kymmenen askivuoden tupakointihistoria, spirometriassa FEV₁/FVC keuhkoputkia laajentavan lääkkeen jälkeen alle 0,70 sekä radiologisesti todettu keuhkoemfyseema. Yhdelläkään potilaista ei ollut aiempaa astmadiagnoosia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erilaisten astmaan liittyvien piirteiden esiintyvyyttä potilailla, joilla on entuudestaan varma keuhkoahtaumatautidiagnoosi.
Uloshengityksestä mitattu typpioksidipitoisuus > 50 ppb sekä merkittävä vuorokausivaihtelu kahden viikon PEF-seurannassa esiintyivät aineistossamme 4,7 % potilaista. Veren seerumista mitattu IgE > 100 IU/l esiintyi jopa 47,4 % potilaista. Muiden mitattujen ominaisuuksien esiintyvyydet jakautuivat näiden kahden arvon välille. Aineiston potilaista 44 % sai merkittävän FEV₁-vasteen hengitettävästä β₂-agonistista. Heidän sekuntikapasiteettinsa ennen keuhkoputkia laajentavaa lääkitystä oli merkittävästi matalampi (48.9 (12.9) vs 57.4 (15.7) % pred, p=0.023) ja he saivat vasteen hengitettävästä kortikosteroidilääkityksestä useammin (37.0 vs. 6.3 %, p = 0.003) kuin potilaat, jotka eivät reagoineet merkittävästi keuhkoputkia avaavaan lääkitykseen. Veren eosinofiilisillä valkosoluilla ei ollut yhteyttä vasteeseen hengitettävälle β₂-agonistille.
Astmaan liittyviä ominaisuuksia esiintyy keuhkoahtaumatautia saiarastavilla potilailla hyvin paljon. Tästä syystä diagnostiikan ja hoitosuositusten taustalla ei tulisi kyttää yksittäisiä kriteereitä, vaan perustaa päätökset useisiin löydöksiin ja suhtautua potilaaseen ja tämän oireisiin kokonaisuutena.
Tähän tutkimukseen otettiin mukaan 64 potilasta, joilla kaikilla oli vähintään kymmenen askivuoden tupakointihistoria, spirometriassa FEV₁/FVC keuhkoputkia laajentavan lääkkeen jälkeen alle 0,70 sekä radiologisesti todettu keuhkoemfyseema. Yhdelläkään potilaista ei ollut aiempaa astmadiagnoosia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erilaisten astmaan liittyvien piirteiden esiintyvyyttä potilailla, joilla on entuudestaan varma keuhkoahtaumatautidiagnoosi.
Uloshengityksestä mitattu typpioksidipitoisuus > 50 ppb sekä merkittävä vuorokausivaihtelu kahden viikon PEF-seurannassa esiintyivät aineistossamme 4,7 % potilaista. Veren seerumista mitattu IgE > 100 IU/l esiintyi jopa 47,4 % potilaista. Muiden mitattujen ominaisuuksien esiintyvyydet jakautuivat näiden kahden arvon välille. Aineiston potilaista 44 % sai merkittävän FEV₁-vasteen hengitettävästä β₂-agonistista. Heidän sekuntikapasiteettinsa ennen keuhkoputkia laajentavaa lääkitystä oli merkittävästi matalampi (48.9 (12.9) vs 57.4 (15.7) % pred, p=0.023) ja he saivat vasteen hengitettävästä kortikosteroidilääkityksestä useammin (37.0 vs. 6.3 %, p = 0.003) kuin potilaat, jotka eivät reagoineet merkittävästi keuhkoputkia avaavaan lääkitykseen. Veren eosinofiilisillä valkosoluilla ei ollut yhteyttä vasteeseen hengitettävälle β₂-agonistille.
Astmaan liittyviä ominaisuuksia esiintyy keuhkoahtaumatautia saiarastavilla potilailla hyvin paljon. Tästä syystä diagnostiikan ja hoitosuositusten taustalla ei tulisi kyttää yksittäisiä kriteereitä, vaan perustaa päätökset useisiin löydöksiin ja suhtautua potilaaseen ja tämän oireisiin kokonaisuutena.