Voiton Venäjä? : Venäjän ruokaturvapolitiikka ja tuonninkorvaus vastapakotteiden aikana vuosina 2014–2016
Dobrowolski, Hanna (2018)
Dobrowolski, Hanna
2018
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-11-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811262907
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811262907
Tiivistelmä
Venäjälle asetettiin Ukrainan kriisin vuoksi talouspakotteita, jonka jälkeen Venäjä kielsi vastapakotteilla elintarvikkeiden tuonnin useasta maasta. Elintarvikkeiden tuontirajoitusten seurauksena Venäjä aloitti tuonninkorvauksen, jonka päämääränä oli omavaraisuuden nostaminen ruoantuotannossa ja kotimaisen maataloustuotannon tukeminen.
Ruoantuotannon omavaraisuus on Venäjän ruokaturvapolitiikan tärkein tavoite. Venäjän määritelmä poikkeaa ruokaturvan yleisesti käytetystä määritelmästä suhtautumisessa tuonteihin: elintarviketuonnit nähdään yleisesti kotimaista ruoantuotantoa täydentävänä osana valtion ruokaturvaa. Venäjällä ruokaturva on puolestaan synonyymi omavaraisuudelle ja elintarviketuonnit nähdään uhkana taloudelliselle riippumattomuudelle. Ruokaturva onkin 2010-luvulla muotoutunut osaksi Venäjän turvallisuuspolitiikkaa.
Tämän pro gradu -työn tavoite on tutkia, miten Venäjän ruokaturva on kehittynyt tuontirajoitusten asettamisen ja tuonninkorvauksen alkamisen jälkeen ja miten tuonninkorvaus on onnistunut maidon ja maitotuotteiden tuotannossa. Tutkielmassa luodaan katsaus ruokaturvan tilaan Venäjällä ja maan ruokaturvamalliin. Analyysiosassa tarkastellaan muutoksia maataloustuotannossa, omavaraisuudessa ja ruoan taloudellisessa saatavuudessa vuosina 2014–2016.
Venäjän maataloustuotanto on hyötynyt tuontirajoituksista: Elintarviketuonnit vähenivät ja kotimainen tuotanto kasvoi taantuman aikana jokaisena vuonna vuosien 2014–2016 aikana. Omavaraisuustavoitteet saavutettiin vuoteen 2016 mennessä lähes kaikissa ruoka-aineryhmissä. Maidon ja maitotuotteiden tuotantoa hidastivat rakenteelliset tekijät, joiden korjaaminen vaatii tarkasteltua ajanjaksoa pidemmän ajan. Ruokaturvan osalta tuonninkorvauksen vaikutukset ovat osittain ristiriitaisia.
Venäjä on tuontirajoitusten voimassaolon aikana onnistunut kasvattamaan omaa ruoantuotantoaan useissa eri kategorioissa. Tuonninkorvauksen onnistuminen vaatii kuitenkin tuotannon nostamista myös laadullisesti tasolle, jolla kotimaiset tuotteet voivat kilpailla tuontielintarvikkeiden kanssa. Pidetäänkö tuontirajoituksia voimassa riittävän pitkään, jotta oppimista tapahtuu, on puolestaan poliittinen kysymys.
Ruoantuotannon omavaraisuus on Venäjän ruokaturvapolitiikan tärkein tavoite. Venäjän määritelmä poikkeaa ruokaturvan yleisesti käytetystä määritelmästä suhtautumisessa tuonteihin: elintarviketuonnit nähdään yleisesti kotimaista ruoantuotantoa täydentävänä osana valtion ruokaturvaa. Venäjällä ruokaturva on puolestaan synonyymi omavaraisuudelle ja elintarviketuonnit nähdään uhkana taloudelliselle riippumattomuudelle. Ruokaturva onkin 2010-luvulla muotoutunut osaksi Venäjän turvallisuuspolitiikkaa.
Tämän pro gradu -työn tavoite on tutkia, miten Venäjän ruokaturva on kehittynyt tuontirajoitusten asettamisen ja tuonninkorvauksen alkamisen jälkeen ja miten tuonninkorvaus on onnistunut maidon ja maitotuotteiden tuotannossa. Tutkielmassa luodaan katsaus ruokaturvan tilaan Venäjällä ja maan ruokaturvamalliin. Analyysiosassa tarkastellaan muutoksia maataloustuotannossa, omavaraisuudessa ja ruoan taloudellisessa saatavuudessa vuosina 2014–2016.
Venäjän maataloustuotanto on hyötynyt tuontirajoituksista: Elintarviketuonnit vähenivät ja kotimainen tuotanto kasvoi taantuman aikana jokaisena vuonna vuosien 2014–2016 aikana. Omavaraisuustavoitteet saavutettiin vuoteen 2016 mennessä lähes kaikissa ruoka-aineryhmissä. Maidon ja maitotuotteiden tuotantoa hidastivat rakenteelliset tekijät, joiden korjaaminen vaatii tarkasteltua ajanjaksoa pidemmän ajan. Ruokaturvan osalta tuonninkorvauksen vaikutukset ovat osittain ristiriitaisia.
Venäjä on tuontirajoitusten voimassaolon aikana onnistunut kasvattamaan omaa ruoantuotantoaan useissa eri kategorioissa. Tuonninkorvauksen onnistuminen vaatii kuitenkin tuotannon nostamista myös laadullisesti tasolle, jolla kotimaiset tuotteet voivat kilpailla tuontielintarvikkeiden kanssa. Pidetäänkö tuontirajoituksia voimassa riittävän pitkään, jotta oppimista tapahtuu, on puolestaan poliittinen kysymys.