Mise en abyme -rakenteet ja fiktionsisäinen fiktio Riikka Pulkkisen romaanissa Totta
Seppälä, Anna (2018)
Seppälä, Anna
2018
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Literary Studies
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-11-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811262906
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811262906
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -työssäni Riikka Pulkkisen romaania Totta (2010). Tutkimuskohteenani on teoksen fiktionaalisuuden rakentuminen. Koska fiktionaalisuus on teoksessa korostunutta, hypoteesini mukaan se on tärkeää kokonaistulkinnan kannalta. Tutkimani teksti koostuu eri kertomuksista, jotka heijastavat toisiaan. Kertomusten lisäksi teoksen henkilöt heijastavat toisiaan. Tekstiin muodostuu kaksi tasoa: teoksen maailma, jonne romaanin tapahtumat sijoittuvat nykyhetken tasolla, sekä nykyhetkeä heijastava menneisyyden taso, jolla on myös metatekstuaalinen ulottuvuus tekstissä. Näin ollen teoksesta löytyy fiktionsisäistä fiktiota. Tällä tarkoitan fiktion tavallaan laajenevan teoksen sisällä romaanin ollessa jo lähtökohtaisesti fiktiota. Metatekstuaalisuus etualaistaa fiktion merkityksen ja kertomukset jatkuvat sen kautta toisissaan. Tavoitteenani on osoittaa, että fiktionsisäinen fiktio vaikuttaa tekstiin kokonaisuuden tasolla. Tutkimuskysymykseni liittyy näin ollen siihen, miten fiktionsisäinen fiktio vaikuttaa tekstiin. Tutkimuksen pääpaino on teoksen päähenkilöissä ja eri aikatasojen heijastumisessa toisiinsa. Lisäksi fiktion luonne tekstuaalisen todellisuuden luojana korostuu tutkimuksessani. Hyödynnän teoreettisena päälähteenäni mise en abymen käsitettä, joka liittyy tekstin heijastavuuteen ja sisäkkäisyyteen. Kertomusten tutkimisessa hyödynnän myös Gerard Génetten narratologiaa. Tutkimuksen tuloksena ilmeni, että fiktionsisäinen fiktio tuo teoksessa esille teemoja, jotka liittyvät taiteeseen ja tunteisiin. Taide näyttäytyy teoksessa keinoksi luoda oma todellisuuden tasonsa, joka on välillä kaivattu pakopaikka teoksen maailman tuntuessa henkilöistä toisinaan heille raskaalta. Tunteet ovat myös oma todellisuuden luojansa. Kummankin kohdalla todellisuus on tulkittavissa todellisuuden kokemuksena, ei niinkään empiirisenä tosiseikkana. Tutkimukseni osoittaa näin fiktion monitasoisuuden teoksessa. Samoin esille tulee fiktion tärkeys koko teoksen näkökulmasta, ei vain yksittäisenä ilmentymänä.