Kuorsauksen yhteys toiminnanohjaukseen kahden vuoden iässä
Virta, Fanny-Maria (2018)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Virta, Fanny-Maria
2018
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2018-11-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811262905
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811262905
Tiivistelmä
Kuorsauksen on kouluikäisillä lapsilla havaittu yhdistyvän mielialaoireiluun, käytösongelmiin ja kognitiivisiin oireisiin. Kuorsauksen yhteyttä kognition osa-alueista erityisesti toiminnanohjaukseen on tärkeää tutkia, sillä toiminnanohjauksella on olennainen merkitys lapsen suotuisan kehityksen kannalta. Kouluikäisillä lapsilla kuorsauksen on havaittu olevan yhteydessä heikompiin toiminnanohjauksen taitoihin, mutta tutkimuksia varhaislapsuuden osalta on vain vähän, eivätkä tulokset ole täysin johdonmukaisia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, eroavatko kuorsaavat kaksivuotiaat lapset toiminnanohjauksen taidoiltaan ei-kuorsaavista verrokeista. Lisäksi haluttiin selvittää, eroavatko erimittaisesti kuorsanneet lapset toisistaan toiminnanohjauksen taitojen suhteen.
Tutkimus toteutettiin osana laajempaa Lapsen uni ja terveys -pitkittäistutkimushanketta, jonka kohderyhmänä ovat vuosina 2011–2013 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella syntyneet lapset perheineen. Aineisto koostui 40 lapsesta, joista muodostettiin kuorsaavien lasten (≥ 3 yönä viikossa) ja verrokkilasten (< 3 yönä viikossa) ryhmät vanhemman täyttämän kyselylomakkeen perusteella. Analysointivaiheessa tehtiin lisäksi kuorsauksen kestoon liittyvä ryhmäjako yhtämittaisesti kuorsanneisiin lapsiin (≥ 3 yönä viikossa 8 kk ja 24 kk iässä), ohimenevästi kuorsanneisiin lapsiin (≥ 3 yönä viikossa 8 kk tai 24 kk iässä) ja verrokkilapsiin (< 3 yönä viikossa 8 kk ja 24 kk iässä). Toiminnanohjauksen taitoja arvioitiin kolmella toiminnanohjauksen keskeisiä osatoimintoja arvioivalla tehtävällä sekä vanhempien arvioimana BRIEF-P-kyselylomakkeella lasten ollessa kahden vuoden ikäisiä.
Kuorsauksen tai kuorsauksen keston perusteella muodostettujen ryhmien välillä ei havaittu eroja tehtäväsuoriutumisessa tai vanhempien arvioissa. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että aiemmissa tutkimuksissa kouluikäisillä lapsilla havaitut muutokset eivät välttämättä ilmene vielä varhaislapsuudessa.
Tämä oli tiettävästi ensimmäinen nimenomaisesti kaksivuotiailla toteutettu tutkimus, joten aihetta tulisi tutkia lisää ennen kuin voidaan tehdä luotettavia johtopäätelmiä siitä, onko kuorsaus yhteydessä toiminnanohjauksen taitoihin taaperoikäisillä. Tutkimuksen tulosten yleistettävyyttä heikentävinä rajoituksina voidaan pitää suhteellisen pientä otoskokoa sekä poikittaisasetelmaa. Pitkittäisasetelmalla voitaisiin jatkossa saada arvokasta tietoa varhain alkaneen kuorsauksen yhteydestä toiminnanohjauksen kehitykseen. Kuorsauksen objektiivisemmaksi arvioimiseksi tulisi käyttää unipolygrafiatutkimusta, jonka avulla olisi mahdollista huomioida unenaikaisen hengityshäiriön vaikeusaste ja selvittää, onko vaikeusasteiltaan erilaisilla hengityshäiriöillä erilaisia yhteyksiä lapsen toiminnanohjauksen taitoihin.
Tutkimus toteutettiin osana laajempaa Lapsen uni ja terveys -pitkittäistutkimushanketta, jonka kohderyhmänä ovat vuosina 2011–2013 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella syntyneet lapset perheineen. Aineisto koostui 40 lapsesta, joista muodostettiin kuorsaavien lasten (≥ 3 yönä viikossa) ja verrokkilasten (< 3 yönä viikossa) ryhmät vanhemman täyttämän kyselylomakkeen perusteella. Analysointivaiheessa tehtiin lisäksi kuorsauksen kestoon liittyvä ryhmäjako yhtämittaisesti kuorsanneisiin lapsiin (≥ 3 yönä viikossa 8 kk ja 24 kk iässä), ohimenevästi kuorsanneisiin lapsiin (≥ 3 yönä viikossa 8 kk tai 24 kk iässä) ja verrokkilapsiin (< 3 yönä viikossa 8 kk ja 24 kk iässä). Toiminnanohjauksen taitoja arvioitiin kolmella toiminnanohjauksen keskeisiä osatoimintoja arvioivalla tehtävällä sekä vanhempien arvioimana BRIEF-P-kyselylomakkeella lasten ollessa kahden vuoden ikäisiä.
Kuorsauksen tai kuorsauksen keston perusteella muodostettujen ryhmien välillä ei havaittu eroja tehtäväsuoriutumisessa tai vanhempien arvioissa. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että aiemmissa tutkimuksissa kouluikäisillä lapsilla havaitut muutokset eivät välttämättä ilmene vielä varhaislapsuudessa.
Tämä oli tiettävästi ensimmäinen nimenomaisesti kaksivuotiailla toteutettu tutkimus, joten aihetta tulisi tutkia lisää ennen kuin voidaan tehdä luotettavia johtopäätelmiä siitä, onko kuorsaus yhteydessä toiminnanohjauksen taitoihin taaperoikäisillä. Tutkimuksen tulosten yleistettävyyttä heikentävinä rajoituksina voidaan pitää suhteellisen pientä otoskokoa sekä poikittaisasetelmaa. Pitkittäisasetelmalla voitaisiin jatkossa saada arvokasta tietoa varhain alkaneen kuorsauksen yhteydestä toiminnanohjauksen kehitykseen. Kuorsauksen objektiivisemmaksi arvioimiseksi tulisi käyttää unipolygrafiatutkimusta, jonka avulla olisi mahdollista huomioida unenaikaisen hengityshäiriön vaikeusaste ja selvittää, onko vaikeusasteiltaan erilaisilla hengityshäiriöillä erilaisia yhteyksiä lapsen toiminnanohjauksen taitoihin.