”Ku sehän on kokonaisuus se perhe” : lyhytaikaisten sijaisperheiden perheyttä tekemässä ja tukemassa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lyhytaikaisten sijaisperheiden tarpeita ja niiden toteutumista. Tutkimuksen ensimmäinen painopiste oli siinä, mitä tarpeita lyhytaikaisilla perhehoitajilla ja lyhytaikaisten sijaisperheiden lapsilla oli. Tarpeilla tarkoitettiin tässä tutkimuksessa sellaisia tekijöitä, jotka mahdollistivat perheen toimintaa lyhytaikaisena sijaisperheenä. Toinen tarkastelun kohde oli sijaisperheys ja sen vahvistamisen mahdollisuudet. Perheyttä rakennettiin perheeseen normatiivisesti liitettyjen tekijöiden avulla: läheisten perhesuhteiden, perheeseen kuulumisen kokemuksen, perhekäytäntöjen sekä perheen sisällä tapahtuvan arvostavan kohtaamisen ja vuorovaikutuksen avulla.

Viitekehykseltään tutkielma sijoittui kasvatustieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen perhe- ja sosiaalityön tutkimuksen kentälle. Lastensuojelun perhehoidon käsitteistöä lainattiin sosiaalityön tieteenalalta. Tutkielma oli kvalitatiivinen ja se toteutettiin haastattelemalla 10 lyhytaikaista perhehoitajaa ja 10 lyhytaikaisessa sijaisperheessä asuvaa joko perheen biologista tai siinä muutoin pitkäaikaisesti asuvaa lasta. Haastateltavat asuivat eri puolilla Suomea. Aineisto analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.

Analyysin avulla löydettiin neljä tarvekokonaisuutta sekä lapsilta että perhehoitajilta. Molemmille yhteisiä tarpeita olivat jakamisen mahdollisuus, kohdatuksi tuleminen ja perheyden mahdollisuus. Lasten neljäs tarve nimettiin osallistumisen mahdollisuudeksi ja perhehoitajien perhehoidon toteuttamisen mahdollisuudeksi.

Sekä perheiden lapset että perhehoitajat toivat esiin ajatuksen siitä, että perhe on kokonaisuus, jollaisena se myös tulisi kohdata. Tutkielman keskeisimpänä tuloksena voitiin pitää sitä, että perheiden tarpeisiin oli mahdollista vastata parhaiten ymmärtämällä perheen olevan perhe ja kuuntelemalla perheiden tarpeita olla perhe.

Tutkimuksessa perhe ja perheys tuli esiin asiana, jota voitiin ylläpitää ja vahvistaa sekä sijaisperheen sisällä että sen ulkopuolelta. Lyhytaikainen sijaisperhe vahvisti perheyden kokemustaan antamalla arvoa pysyvälle, omaksi määritellylle perheelle. Mitä useammin perheen kokoonpano muuttui, sitä tärkeämmäksi tulivat perheen rajojen määritteleminen ja perhetunteen kokeminen. Tällöin tärkeänä koettiin, että perhe sai mahdollisuuksia toteuttaa omaa perheyttään esimerkiksi saamalla aikaa vahvistaa sen sisäisiä suhteita. Näitä mahdollisuuksia tarjosivat perheen kanssa toimivat työntekijät. Heiltä toivottiin perheen tarpeisiin vastaamista nimenomaan mahdollistamalla perheille tärkeitä asioita.

Tutkimus täydensi perhehoitoon liittyvää lapsinäkökulmaista tutkimusta ottamalla huomioon myös sijaisperheiden lapset. Tutkimuksen tarkoitus oli myös tuoda esiin niin kutsuttua perhenäkökulmaa, minkä tavoitteena oli korostaa perhettä kokonaisuutena ja jäsentensä summana. Tutkimuksen keskeinen tulos liittyi sijaisperheiden näkemiseen ja kohtaamiseen kokonaisina perheinä, joilla on tarve olla perhe ja toteuttaa perheyttä erityisesti silloin, kun perheeseen liittyy ja siitä poistuu jäseniä usein.