Susi luonnon ja kulttuurin rajalla

Abstract

Suden ja ihmisen kohtaamisissa tulee näkyväksi ihmisen ja luonnon välinen käsitteellinen jako, jossa luonto ja kulttuuri erotetaan toisistaan omiksi erillisiksi todellisuuden piireikseen, ja ihminen nähdään subjektina ja ei-inhimillinen luonto objektina. Ihmisen ja suden suhde on ikkuna, jonka kautta avautuu koko laajempi ihmisen ja ei-inhimillisen luonnon suhde.

Suden kannan elpyminen Suomessa ja susien palaaminen takaisin alueille, joilla susia ei ole ollut vuosiin tai vuosikymmeniin, on herättänyt keskustelua suden kannan säätelystä sekä nostanut esiin ristiriitoja eri intressiryhmien välillä. Keskustelu susista on kärjistynyttä ja suhtautuminen susiin sävyltään negatiivista ja ongelmakeskeistä.

Tutkin pro gradu -työssäni susiuutisoinnin valokuvia kolmessa sanomalehdessä suden kannanhoidollisen metsästyksen kokeilun ajalta ja kokeilua ympäröivältä ajalta vuosina 2014–2016. Tutkin työssäni sitä, keitä kuvien toimijat ovat, millaista kuvien toiminta on, millaisiin ympäristöihin kuvat sijoittuvat, ja millaisia luontoja ja kulttuureja kuvat rakentavat. Pohdin, kuinka susiuutisoinnin valokuvat suhteutuvat laajempaan teoreettiseen keskusteluun ei-inhimillisen luonnon ja inhimillisen kulttuurin ja ihmisen ja muiden eläinten välisistä suhteista. Tutkimuksen näkökulma on poikkitieteellinen.

Aineiston perusteella susiuutisoinnin valokuvat näyttävät toisintavan käsitystä sudesta puhtaaseen luontoon, erämaahan kuuluvana eläimenä. Sudet kuitenkin myös rikkovat kuvissa luonnon ja kulttuurin rajaa monin tavoin. Sudessa median tuottamat representaatiot, luonto, kulttuuri ja politiikka kietoutuvat yhteen tavalla, joka tekee niiden erottamisen toisistaan mahdottomaksi.

Susiin liitettyjen negatiivisten merkitysten murtuminen näkyy myös susiuutisoinnin valokuvissa. Moninaisemmat suden esittämisen tavat mediassa voisivat auttaa uusien merkitysten syntyä, joissa ihminen ja luonto nähdään osana samaa kokonaisuutta.