“Perhaps in the world’s destruction it would be possible at last to see how it was made” - The Post-Pastoral Postapocalypse of Cormac McCarthy’s The Road

Abstract

Tutkielma käsittelee maailmanlopun jälkeisen maailman ympäristöön liittyviä merkityksiä Cormac McCarthyn romaanissa The Road (2006, suom. Tie). Romaani on synkkä kuvaus lähitulevaisuudesta, jossa ympäristö on selittämättömän tapahtuman jäljiltä tuhoutunut lähes täysin. Erityisesti tästä syystä teosta on aikaisemmin lähestytty pitkälti näkökulmasta, jossa sen maailmanlopun kuvaus voidaan tulkita kritiikkinä ja varoituksena nykyaikaista yhteiskuntaa kohtaan. Tässä tutkielmassa pyritäänkin hahmottamaan romaanin ympäristömerkityksiä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, lähestymällä aihetta useammasta näkökulmasta. Tutkielman keskeisiksi kysymyksiksi nousevatkin, miten romaanin kuvailema maailmanloppu heijastaa nykyisiä ympäristöongelmia, ja toisaalta miten sen maailmanlopun jälkeiseen maailmaan sijoittuva tarina korostaa etenkin jälkimodernin ajan ihmisen luontosuhteen ongelmallisuutta.

Tutkielman teoreettisena kehyksenä toimii ekokriittinen kirjallisuudentutkimus, jonka tarjoamia näkökulmia sovelletaan maailmanlopun merkitysten tulkintaan, sekä sellaisen luontokuvan kriittiseen tarkasteluun, jonka voidaan nähdä olevan yhteydessä luontoa idealisoivaan pastoraaliseen ilmaisutapaan. Romaanin maailmanlopun kuvausta lähestytään etenkin maailmanlopun jälkeisen kirjallisuuden tutkimuksen avulla, sekä siitä näkökulmasta, miten maailmanloppua on käytetty tehokeinona ympäristöön liittyvissä diskursseissa. Pastoraaliin ja luontosuhteeseen liittyviä kysymyksiä taas lähestytään erityisesti post-pastoraalin käsitteen kautta, jossa klassisen ja historiallisen luontosuhteen tarkasteluun yhdistyy realismi ja nykyaikainen ympäristötietoisuus.

Tutkielmassa nousee esille, kuinka etenkin kerronnan keinojen ansiosta romaanin maailmanlopun merkityksissä korostuu ei-ihmiskeskeinen maailmankuva. Myös maailmanlopun tulkinnan mahdollisuuksien kautta välittyy ympäristökeskeinen sanoma, koska itse tapahtuman syitä ei kuvailla romaanissa, mutta kuinka sen jäljet – etenkin läpeensä palanut maailma – heijastavat nykyajan kulttuurin ympäristöön liittyviä huolia. Toisaalta, romaanin luonnoton maailma itsessään johdattaa lukijan ajattelemaan luontosuhdetta ympäristön monimuotoisuutta korostavalla tavalla, jossa luonnon läsnäolo voidaan tulkita ensisijaisesti ympäristöä ja elämää määrittävien prosessien kautta. Kokonaisvaltainen kuvaus ympäristöstä, jossa luontoa ei lähestytä idealisoivasti ja jossa ihminen ja ihmisten maailma nähdään erottamattomana osana sitä taasen korostaa nykyhetken arvostamisen tärkeyttä, jotta romaanissa kuvailtu tulevaisuus ei kävisi toteen.