Perusoikeuksien ydinalueen koskemattomuuden vaatimus
Saraniva, Seela (2018)
Saraniva, Seela
2018
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-11-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811262883
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811262883
Tiivistelmä
Perusoikeuksien ydinalueen koskemattomuuden vaatimus on yksi perustuslakivaliokunnan seitsenkohtaisen perusoikeuksien yleisen rajoitusedellytystestin osakoe. Yleisten rajoitusedellytysten soveltamisessa rajoituksen tulee täyttää jokainen rajoitusedellytystestin vaatimus ollakseen sallittu rajoitus. Ydinalueen koskemattomuuden vaatimuksen itsenäisen merkityksen on kuitenkin katsottu jääneen vaatimattomaksi ja rajoitusedellytys on nähty suhteellisuusvaatimusta täydentävänä. Ydinalueen koskemattomuuden vaatimusta onkin kuvattu periaatteellisesti tärkeäksi.
Tutkielmassa perehdytään ydinalueen koskemattomuusvaatimuksen saamaan merkityksen perustuslakivaliokunnan ja tuomioistuimien käytännössä. Lainsäätämis- ja soveltamiskäytäntöä verrataan perusoikeusuudistuksen yhteydessä muotoiltuun ajatukseen ydinalueen koskemattomuusvaatimuksesta sekä Alexyn muotoilemaan malliin normien sääntö- ja periaateulottuvuudesta. Tarkastelussa ydinalueen koskemattomuuden vaatimusta tarkastellaan oikeasuhtaisuusvaatimukseen peilaten. Tutkimuskysymyksiä on muotoiltu kolme: Minkälaisia vaatimuksia ja rajoja perusoikeuden ydinalueen suoja osana perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä asettaa lainsäätäjälle ja -soveltajalle? Miten nykyinen ydinalueen suojaa koskeva käytäntö vastaa perusoikeusnormien sääntövaikutuksesta seuraaviin vaatimuksiin? Mitä vaatimuksia perusoikeuksien ydinalueen koskemattomuusvaatimuksen tulisi asettaa perusoikeuksien rajoittamiselle?
Tässä tutkimuksessa perusoikeuksien ydinalueen koskemattomuusvaatimusta lähestytään oikeusdogmaattisista lähtökohdista. Tutkimuksessa on perehdytty perusoikeusuudistuksen esitöihin, perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöön, tuomioistuin ratkaisuihin sekä ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuihin. Oikeuskirjallisuus tarjoaa kolmannen kiinnepisteen ydinalueopille.
Abstraktilla tasolla perusoikeuksien ydinalueita vaikuttaa olevan hankala tavoittaa. Ydinalueen koskemattomuusvaatimuksen ja suhteellisuusvaatimuksen välinen yhteys näyttäytyy erityisesti tarkasteltaessa rajoituksen merkittävyyttä. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä painottuu ydinalueargumenttien käänteinen käyttö. Perusoikeuden reuna-alueella perustuslakivaliokunta on katsottu voitavan tehdä laajempia puuttumisia perusoikeuden käyttöön. Tuomioistuimien ratkaisuissa päästään yksittäisessä ratkaisutilanteessa lähemmäs perusoikeuksien sisäisiä rajanvetoja. Toisaalta joistain tuomioistuinratkaisuista välittyy kuva siitä, että periaatteiden välisessä punninnassa on etukäteisiä etusijajärjestelmiä erisuuntaisten periaatteiden välillä.
Tutkielmassa perehdytään ydinalueen koskemattomuusvaatimuksen saamaan merkityksen perustuslakivaliokunnan ja tuomioistuimien käytännössä. Lainsäätämis- ja soveltamiskäytäntöä verrataan perusoikeusuudistuksen yhteydessä muotoiltuun ajatukseen ydinalueen koskemattomuusvaatimuksesta sekä Alexyn muotoilemaan malliin normien sääntö- ja periaateulottuvuudesta. Tarkastelussa ydinalueen koskemattomuuden vaatimusta tarkastellaan oikeasuhtaisuusvaatimukseen peilaten. Tutkimuskysymyksiä on muotoiltu kolme: Minkälaisia vaatimuksia ja rajoja perusoikeuden ydinalueen suoja osana perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä asettaa lainsäätäjälle ja -soveltajalle? Miten nykyinen ydinalueen suojaa koskeva käytäntö vastaa perusoikeusnormien sääntövaikutuksesta seuraaviin vaatimuksiin? Mitä vaatimuksia perusoikeuksien ydinalueen koskemattomuusvaatimuksen tulisi asettaa perusoikeuksien rajoittamiselle?
Tässä tutkimuksessa perusoikeuksien ydinalueen koskemattomuusvaatimusta lähestytään oikeusdogmaattisista lähtökohdista. Tutkimuksessa on perehdytty perusoikeusuudistuksen esitöihin, perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöön, tuomioistuin ratkaisuihin sekä ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuihin. Oikeuskirjallisuus tarjoaa kolmannen kiinnepisteen ydinalueopille.
Abstraktilla tasolla perusoikeuksien ydinalueita vaikuttaa olevan hankala tavoittaa. Ydinalueen koskemattomuusvaatimuksen ja suhteellisuusvaatimuksen välinen yhteys näyttäytyy erityisesti tarkasteltaessa rajoituksen merkittävyyttä. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä painottuu ydinalueargumenttien käänteinen käyttö. Perusoikeuden reuna-alueella perustuslakivaliokunta on katsottu voitavan tehdä laajempia puuttumisia perusoikeuden käyttöön. Tuomioistuimien ratkaisuissa päästään yksittäisessä ratkaisutilanteessa lähemmäs perusoikeuksien sisäisiä rajanvetoja. Toisaalta joistain tuomioistuinratkaisuista välittyy kuva siitä, että periaatteiden välisessä punninnassa on etukäteisiä etusijajärjestelmiä erisuuntaisten periaatteiden välillä.