Adverse Childhood Experiences, Psychopathology, and Self-Harming Behavior : A study of Finnish adolescent inpatients and their age- and gender-matched non-referred controls
Rytilä-Manninen, Minna (2018)
Rytilä-Manninen, Minna
Tampere University Press
2018
Sosiaalipsykiatria - Social Psychiatry
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-12-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0831-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0831-5
Tiivistelmä
Lapsuus- ja nuoruusiässä koettujen kuormittavien elämäntapahtumien on todettu olevan yhteydessä aikuisiän psyykkisiin ongelmiin ja itsetuhoisuuteen. Tutkimukset ovat olleet pääosin retrospektiivisiä ja tutkittavat henkilöt aikuisia. Monissa tutkimuksissa on myös keskitytty tutkimaan vain yhtä tai kahta kuormittavaa elämäntapahtumaa, vaikka kuormittavilla elämäntapahtumilla on taipumus kasautua. Kuormittavien elämäntapahtumien yhteyttä nuoruusikäisten itsetuhoisuuteen ja itsetuhoisuuden eri muotoihin on myös tutkittu vähän.
Tämä tutkimus on osa Kellokosken sairaalassa toteutettua, “Kellokoski hospital Adolescent Inpatient Follow-Up Study” (KAIFUS) – tutkimus- ja kehittämishanketta. Tutkimukseen osallistuneet nuoret (13–17 -vuotiaat) olivat psykiatrisessa osastohoidossa vuosien 2006–2010 aikana (N=206). Verrokkiaineiston muodosti saman sairaanhoitoalueen kuntien koululaiset ja opiskelijat (N=203), jotka olivat kaltaistettu iän ja sukupuolen mukaan. Diagnosoinnissa ja itsetuhoisuuden arvioinnissa käytettiin puolistrukturoitua K-SADS-PL haastattelua. Itsetuhoisuutta tutkittiin sekä summamuuttujana, että jaoteltuna itsetuhoiseen käyttäytymiseen, ei itsemurhatarkoituksessa tapahtuvaan itsensä vahingoittamiseen ja näiden yhdistelmään. Lisäksi tietoa koottiin hoitajien ja tutkijoiden täyttämällä strukturoidulla taustatietolomakkeella ja tutkittavien täyttämillä strukturoiduilla kyselylomakkeilla.
Tutkimuksessa havaittiin, että osastopotilaat olivat kokeneet kuormittavia elämäntapahtumia huomattavasti enemmän kuin verrokit, ja kuormittavien elämäntapahtumien kasautuminen lisäsi riskiä olla osastopotilas. Suuri osa eri elämäntapahtumista oli yhteydessä sekä sisäänpäin- että ulospäin suuntautuviin oireisiin.
Tutkimuksessa testattiin psyykkisen oiremittari SCL-90 käytettävyyttä nuorilla ja todettiin, että mittari on lähinnä yksiulotteinen, mutta hyvä mittari nuorten yleisen psyykkisen oireilun mittaamiseen. Mittaria käytettiin jatkossa muissakin tutkimuksissa nuorten psyykkisten oireiden määrän mittaamiseen.
Kuormittavilla elämäntapahtumilla todettiin olevan suora yhteys nuorten itsetuhoisuuteen. Psyykkisten oireiden määrä, impulsiivisuus, heikko sosiaalinen toimintakyky ja heikko perheen toimintakyky toimivat kaikki mediaattoreina kuormittavien elämäntapahtumien ja itsetuhoisuuden välillä. Sen sijaan alkoholin käyttö ei näyttäytynyt merkitsevänä mediaattorina ja jätettiin sen vuoksi pois jatkotutkimuksista. Kun testattiin mediaattoreiden vaikutusta yhtäaikaisesti monimediaattorimallissa, todettiin että vain koetut psyykkiset oireet ja impulsiivisuus olivat merkitseviä mediaattoreita kuormittavien elämäntapahtumien ja itsetuhoisuuden välillä.
Itsetuhoinen käyttäytyminen oli tämän tutkimuksen mukaan yhteydessä diagnosoituun depressioon ja bipolaarihäiriöön, sekä itseraportoituun depressiivisyyteen ja psykoosioireiluun. Seksuaalinen hyväksikäyttö, impulsiivisuus ja itseraportoitu depressiivisyys ja psykoosioireilu olivat yhteydessä itsetuhoiseen käyttäytymiseen, jossa oli mukana myös ei itsemurha tarkoituksessa tapahtuvaa itsensä vahingoittamista. Pelkästään ei itsemurha tarkoituksessa tapahtuva itsensä vahingoittaminen oli yhteydessä itseraportoituun heikkoon sosiaaliseen toimintakykyyn. Kuormittavat elämäntapahtumat olivat yhteydessä itsetuhoiseen käyttäytymiseen, jossa oli mukana myös ei itsemurha tarkoituksessa tapahtuvaa itsensä vahingoittamista, mutta merkitsevyys jäi vain suuntaa-antavaksi, eikä tilastollista merkitsevyyttä voitu todeta.
Kuormittavilla elämäntapahtumilla on merkittävä yhteys nuorten pahoinvointiin. Koska tutkitut kuormittavat elämäntapahtumat koskevat pääsääntöisesti perheessä ilmeneviä ongelmia, on tärkeää, että kuormittavista elämäntapahtumista kysytään haastateltaessa nuorta niin perustasolla kuin erikoissairaanhoidossakin. On tärkeää, että koko perhe on mukana hoidossa ja saa tarvittavaa ohjausta ja neuvontaa, kun nuori oireilee kuormittavien elämäntapahtumien johdosta. Näin voidaan katkaista sukupolvien välistä pahoinvoinnin kierrettä
Tämä tutkimus on osa Kellokosken sairaalassa toteutettua, “Kellokoski hospital Adolescent Inpatient Follow-Up Study” (KAIFUS) – tutkimus- ja kehittämishanketta. Tutkimukseen osallistuneet nuoret (13–17 -vuotiaat) olivat psykiatrisessa osastohoidossa vuosien 2006–2010 aikana (N=206). Verrokkiaineiston muodosti saman sairaanhoitoalueen kuntien koululaiset ja opiskelijat (N=203), jotka olivat kaltaistettu iän ja sukupuolen mukaan. Diagnosoinnissa ja itsetuhoisuuden arvioinnissa käytettiin puolistrukturoitua K-SADS-PL haastattelua. Itsetuhoisuutta tutkittiin sekä summamuuttujana, että jaoteltuna itsetuhoiseen käyttäytymiseen, ei itsemurhatarkoituksessa tapahtuvaan itsensä vahingoittamiseen ja näiden yhdistelmään. Lisäksi tietoa koottiin hoitajien ja tutkijoiden täyttämällä strukturoidulla taustatietolomakkeella ja tutkittavien täyttämillä strukturoiduilla kyselylomakkeilla.
Tutkimuksessa havaittiin, että osastopotilaat olivat kokeneet kuormittavia elämäntapahtumia huomattavasti enemmän kuin verrokit, ja kuormittavien elämäntapahtumien kasautuminen lisäsi riskiä olla osastopotilas. Suuri osa eri elämäntapahtumista oli yhteydessä sekä sisäänpäin- että ulospäin suuntautuviin oireisiin.
Tutkimuksessa testattiin psyykkisen oiremittari SCL-90 käytettävyyttä nuorilla ja todettiin, että mittari on lähinnä yksiulotteinen, mutta hyvä mittari nuorten yleisen psyykkisen oireilun mittaamiseen. Mittaria käytettiin jatkossa muissakin tutkimuksissa nuorten psyykkisten oireiden määrän mittaamiseen.
Kuormittavilla elämäntapahtumilla todettiin olevan suora yhteys nuorten itsetuhoisuuteen. Psyykkisten oireiden määrä, impulsiivisuus, heikko sosiaalinen toimintakyky ja heikko perheen toimintakyky toimivat kaikki mediaattoreina kuormittavien elämäntapahtumien ja itsetuhoisuuden välillä. Sen sijaan alkoholin käyttö ei näyttäytynyt merkitsevänä mediaattorina ja jätettiin sen vuoksi pois jatkotutkimuksista. Kun testattiin mediaattoreiden vaikutusta yhtäaikaisesti monimediaattorimallissa, todettiin että vain koetut psyykkiset oireet ja impulsiivisuus olivat merkitseviä mediaattoreita kuormittavien elämäntapahtumien ja itsetuhoisuuden välillä.
Itsetuhoinen käyttäytyminen oli tämän tutkimuksen mukaan yhteydessä diagnosoituun depressioon ja bipolaarihäiriöön, sekä itseraportoituun depressiivisyyteen ja psykoosioireiluun. Seksuaalinen hyväksikäyttö, impulsiivisuus ja itseraportoitu depressiivisyys ja psykoosioireilu olivat yhteydessä itsetuhoiseen käyttäytymiseen, jossa oli mukana myös ei itsemurha tarkoituksessa tapahtuvaa itsensä vahingoittamista. Pelkästään ei itsemurha tarkoituksessa tapahtuva itsensä vahingoittaminen oli yhteydessä itseraportoituun heikkoon sosiaaliseen toimintakykyyn. Kuormittavat elämäntapahtumat olivat yhteydessä itsetuhoiseen käyttäytymiseen, jossa oli mukana myös ei itsemurha tarkoituksessa tapahtuvaa itsensä vahingoittamista, mutta merkitsevyys jäi vain suuntaa-antavaksi, eikä tilastollista merkitsevyyttä voitu todeta.
Kuormittavilla elämäntapahtumilla on merkittävä yhteys nuorten pahoinvointiin. Koska tutkitut kuormittavat elämäntapahtumat koskevat pääsääntöisesti perheessä ilmeneviä ongelmia, on tärkeää, että kuormittavista elämäntapahtumista kysytään haastateltaessa nuorta niin perustasolla kuin erikoissairaanhoidossakin. On tärkeää, että koko perhe on mukana hoidossa ja saa tarvittavaa ohjausta ja neuvontaa, kun nuori oireilee kuormittavien elämäntapahtumien johdosta. Näin voidaan katkaista sukupolvien välistä pahoinvoinnin kierrettä
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]