Naiset politiikan huipulla : Sukupuolittunut viestintä ja johtajuus.

Abstract

Poliittinen johtajuus on vaativa yhteiskunnallinen luottamustehtävä henkilön sukupuolesta riippumatta. Naiset ovat edenneet politiikan huipulle hitaasti ja heidän pidempiaikaisempi pysyvyys johtajina on ollut hyvin ajoittaista. Silti nainen ministerinä tai puolueen puheenjohtajana ei ole ollut enää pitkään aikaan mikään harvinaisuus Suomessa. Kuitenkin kokonaiskuvaa tarkasteltaessa naisia on ollut ja on yhä edelleen johtotehtävissä huomattavasti miehiä vähemmän niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Naisten omat kokemukset poliittisina johtajina toimimisesta eivät ole juurikaan päässyt kuuluviin aiemmissa viestinnän alan akateemisissa tutkimuksissa.

Tämän puheviestinnän alaan kuuluvan väitöstutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, minkälaisia henkilökohtaisia kokemuksia naisilla on poliittisesta johtajuudesta. Tutkimusongelmaa on lähestytty johtajuuteen liittyvän vuorovaikutuksen sekä mediajulkisuuden näkökulmasta. Tähän monitieteiseen laadulliseen tutkimukseen on haastateltu 18:aa suomalaista politiikan johtajanaista, jotka ovat toimineet ministerinä tai puolueen puheenjohtajina. Teemahaastattelut tehtiin vuosina 2011-2013 ja haastateltavia henkilöitä oli viidestä eri puolueesta. Väitöstyö tekee näkyväksi ja käsitteellistää suomalaisten naisten kokemuksia poliittisesta johtajuudesta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vuorovaikutus poliittisissa johtotehtävissä edellyttää viestinnällistä moniosaamista päivittäin. Poliittista johtajuutta voidaan luonnehtia eri rooleissa tapahtuvaksi, viestinnällisesti laaja-alaiseksi ja vaativaksi vuorovaikutustehtäväksi. Vuorovaikutukseen perustuva vallankäyttö on haastateltujen kokemusten mukaan ollut palkitsevaa ja antoisaa sekä edesauttanut tehtävässä menestymistä. Toisaalta se on aiheuttanut ajoittain haasteita ja jänniteitä sekä ristiriitoja naisten toimintatapojen ja perinteiseksi mielletyn johtajuuden välillä. Tutkimus osoittaa, että käsitys johtajuudesta kytkeytyy edelleen sitkeästi miehisinä pidettyihin ominaisuuksiin, ja sukupuolella on huomattava merkitys poliittiselle johtajalle.

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan naisten johtajuus on edelleen tasapainoilua erilaisten maskuliiniseen sukupuoleen ja johtajuuteen liitettyjen vanhentuneiden mielikuvien ja käsitysten sekä nykyisin sopivaksi katsottujen ja yleisesti hyväksyttyjen johtajan ominaisuuksien välillä. Poliittisessa toimintaympäristössä naisilta odotetaan johtajina eri asioita kuin miehiltä. Siitä huolimatta tutkimukseen haastatellut naiset ovat halunneet osaltaan rakentaa johtajuutta omaehtoisesti tulematta pakotetuksi tiettyyn kapeaan ja ennalta määriteltyyn naisrooliin.

Poliittinen johtaja saa asemastaan johtuen osakseen aina tehtävään liittyvää asiajulkisuutta. Naispoliitikkojen julkisuudelle, suurelle yleisölle ja varsinkin medialle kelpaava johtajan julkisuuskuva on tämän tutkimuksen perusteella osoittautunut osin haastavaksi ja ristiriitaiseksi ilmiöksi. Naisiin johtajina kiinnitetään julkisuudessa eri tavoin huomiota kuin miehiin. Sukupuolittunut mediajulkisuus yhtäältä rajoittaa ja toisaalta edesauttaa naisten menestymistä politiikan huipulla. Naiseuteen ja poliitikon henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviin asioihin kuten käyttäytymiseen, puhumiseen, ulkonäköön ja pukeutumiseen sekä työn ja lapsiperhe-elämän yhdistämiseen liittyviin haasteisiin kiinnitetään haastateltujen kokemusten mukaan heidän kohdallaan miespoliitikkoja enemmän huomiota. Politiikan henkilöityminen ja viihteellistyminen näkyvät naisten osakseen saaman julkisuuden laadussa usein tärkeiden ajankohtaisten ja yhteiskunnallisesti merkittävien asiasisältöjen kustannuksella. Poliitikon korkea asema takaa julkisuuden saamisen, mutta se ei välttämättä suojaa häntä tai hänen lähipiiriään negatiiviselta julkisuudelta. Toisaalta suomalainen media on tämän tutkimuksen mukaan kunnioittanut haastateltujen yksityisyyttä, mikäli he ovat tehneet rajanvedon ja pelisäännöt asian suhteen selväksi medialle johtajuuden alussa ja niistä on pidetty kiinni johdonmukaisesti.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että haastateltujen naisten johtajuutta edistäneitä tekijöitä löytyy heidän kokemusten perusteella etenkin poliitikon henkilökohtaiselta tasolta ja hänelle läheisistä ihmissuhteista. Henkilön oma aktiivisuus, ahkeruus, persoonallisuus, motivaatio ja usko omiin kykyihin sekä lähipiiriltä saatu sosiaalinen tuki ovat edesauttaneet tehtävässä menestymistä. Erityisiä haasteita puolestaan ovat tuoneet median kohtelun ja tehtävään liittyvän julkisuusulottuvuuden lisäksi yhteiskunnallisen tason (esim. arvot, normit ja stereotypiat sekä politiikan miehiset toiminta- ja tapakulttuurit) ja organisaatiotason esteet (esim. organisaation miehiset ja sukupuolirooleihin liitetyt käytänteet, valta- ja suhdeverkostot sekä vertaisverkoston ja mentorien puute). Monista esteistä ja rajoitteista huolimatta haastatellut naiset ovat edenneet ja menestyneet poliittisina johtajina. Lisäksi he ovat selviytyneet vaativan työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvistä haasteista julkisuudessa esitetyistä epäilyistä huolimatta. Perheelliset poliitikot ovat kokeneet lapsiperhe-elämän merkittävänä voimavaroja antavana ja hyvin johtajuutta tasapainottavana tekijänä.

Political leadership is a demanding social position of trust irrespective of a person's gender. Women have slowly progressed to the top of politics, and their long-term sustainability as leaders has been very timely. Still, woman have long been working as a minister or a chairperson of the party in Finland. For example, Tarja Halonen had a long political career and held various international positions of trust before her two term presidency. However, considering the overall political landscape, women have been and are still in leadership positions significantly less than men, both domestically and internationally. The personal experience of women as political leaders has received little attention in earlier academic studies of the field.

The objective of this doctoral thesis has been to clarify the types of personal experiences that women encounter when holding political leadership roles. This dissertation belongs to the field of communication studies.

In addition to leadership and gender, the research problem has been approached from the perspective of interaction and media publicity, which is related to the tasks. In this qualitative survey, 18 women, who have served as ministers or as chairperson of a political party, have been interviewed. The qualitative theme interviews were conducted in 2011-2013, and there were women interviewed from five different Finnish parties. The central contribution of the work is empiric, because it elucidate and conceptualises women politicians' personal experiences of political leadership.

The results of the study show that the interactions in top-politics require versatile communicative skills. The political leadership role involves diverse, communicatively demanding tasks. The exercise of power, which is based on the interaction, has been rewarding and has facilitated success in women's leadership positions. Conversely, the exercise of power has also caused challenges and tensions at times, and also conflicts with the traditional perception of how women leaders should operate in politically powerful positions. The present study highlights the idea of political leadership as further connected to masculine properties, and highlights that gender plays a considerable role for the political leader. According to the results of this study, the women's leadership is partly a repeated brinkmanship nowadays. Women have to suit leadership properties that have generally been accepted, which are the different outdated images and ideas that have been consistently connected to masculine leadership. In traditional politics, female leaders are met with different expectations than male leaders. However, the women interviewed in this study want to build their leadership without confining themselves to a narrow, traditionally feminine role.

The political leaders always gain publicity from their position. However, the women leader's image that suits to the public and media has proved to be a challenging and conflicting phenomenon. In addition, the media's treatment of female political leaders has brought several challenges to female leadership. The public's expectations of women in politically powerful roles are different from that of men in these roles. On the one hand, the media publicity has gendered restricts and facilitates. On the other hand, media coverage has also helped women to succeed in their career. The politician's high position guarantees the publicity, but it does not necessarily protect her intimate circle from negative publicity or questions that could harm the politician's personal safety. If the politician has made the limits of the privacy clear to the media at the beginning of the leadership, the Finnish media has respected it.

The results of the present study show that the factors that promote the interviewed women's leadership levels can be found on the politician's human relations level and individual level. Based on their personal experiences, the women's activity, diligence, personality, motivation, and belief in their own abilities have facilitated task success. At the social level, the unique challenges include the values, norms, and stereotypes, as well as the masculine operation, cultures, and customs of politics. In turn, the obstacles of the social and organisational level have brought special challenges. In social level have contributed for example the values, norms and stereotypies and the manly operation cultures and customs of politics. At the organisational level, the defining issues are the masculine practices, the power network, and the relation networks. The peer network within politics connects with the gender roles of the organization, and female leaders lack female mentors.

Despite of many limitations, the Finnish women proceed to be and succeed as political leaders. In addition, politicians with families succeed despite public doubts of challenged related to work and family. Children are seen as a significant factor, as they provide resources and balance the demanding work of a leadership role.