Opinnollinen kuntoutus kansanopistojen kehittäjänä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata opinnollisen kuntoutuksen matka ja vaikutuksia 2000-luvun alusta tähän päivään. Opinnollinen kuntoutus on kansanopistojen toimintamuoto, jolla on pyritty vastaamaan opiskelijoiden elämän hallinnan taitojen ja opiskeluvalmiuksien parantamiseen. Opinnollinen kuntoutus sai alkunsa Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esityksestä vastata pitkäaikaistyöttömien opiskelutarpeisiin. Suomen kansanopisto ry otti tehtävän vastaan yhdessä kansanopistojen kanssa ja he alkoivat suunnitella opinnollisen kuntoutuksen toteutusta. Opinnollinen kuntoutus lähti hyvin liikkeelle hankerahoituksella toteutetuilla pilotoinneilla, jotka pyrkivät vastaamaan monenlaisten erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tarpeisiin. Opinnollista kuntoutusta ohjaamaan tehtiin myös Opinnollisen kuntoutuksen suositus ja käsikirja. Vahvan alun jälkeen opinnollinen kuntoutus hiipui rahoitusvaikeuksien takia. Suomen kansanopisto ry on pitänyt opinnollisen kuntoutuksen ideaa yllä ja vienyt sitä eteenpäin. Opinnollinen kuntoutus onkin avannut kansanopistojen ovet uusille kohderyhmille kuten maahanmuuttajille ja näin kehittänyt opistojen toimintaa.

Opinnollista kuntoutusta on tarkasteltu historiallisessa kontekstissa päämäärän, motiivin, lähtökohtien ja keinojen näkökulmista. Analyysi tapahtui historiassa tapahtuneen toiminnan analyysin kautta. Tutkimusaineisto koostui kansallisista ja kansainvälisistä asiakirjoista ja artikkeleista, kuten Opetusministeriön ja Opetus- ja kulttuuriministeriön raporteista ja selvityksistä, Suomen kansanopisto ry:n muistioista, Kansanopisto-lehtien artikkeleista sekä OECD:n tutkimusraporteista. Lisäksi aineisto sisälsi muistitieto haastatteluita N=3 ja opinnollisen kuntoutuksen alkuvaiheissa mukana olleiden kansanopistojen sähköisen kyselyn N=7. Haastattelut ja sähköinen kysely analysoitiin temaattisella analyysilla.

Tutkimuksessa näkyvät sekä kansallinen että kansainvälinen näkökulma, joista jälkimmäinen juontaa juurensa elinikäisen oppimisen käsitteen muotoutumiseen Euroopassa ja sen merkitykseen kansanopistojen suunnan antajana. Opinnolliselle kuntoutukselle merkityksellistä oli myös OECD:n tekemät tutkimukset ja niiden vaikutukset hallitusohjelmiin ja sitä kautta kansanopistojen ohjaukseen ja rahoitukseen.

Tutkimuksessa vahvistui kansanopistojen rooli heikoimmin koulutettujen ja syrjäytymisvaarassa olevien kansalaisten kouluttajana ja oppimisvalmiuksien vahvistajana. Kansanopistojen mahdollisuudet tukea opiskelijoidensa opinnollista kuntoutusta sosiaalisen vahvistamisen ja sosiaalipedagogiikan keinoin tulisi kehittää samoin riittävän ja pysyvän rahoituksen varmistaminen kyseiselle opiskelijaryhmälle.