”Oli alusta asti selvää, että Kosovo on EU:n lapsi” – sisällönanalyysi EU:n ehdollisuuspolitiikasta Kosovossa

Abstract

Kosovo on vielä EU-jäsenyysprosessin alussa, vaikka prosessi on kestänyt aktiivisesti jo 10 vuotta, eli Kosovon itsenäistymisestä asti. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan integraatioprosessia ja sen onnistuneisuutta. Tutkimuskysymykset ovat, onko EU toteuttanut omaa ehdollisuuspolitiikkaansa Kosovon EU-jäsenyysprosessissa ja toimiiko ehdollisuuspolitiikka, eli onko Kosovo edistynyt Kööpenhaminan kriteerien poliittisissa ehdoissa ja Kööpenhamina plus -kriteereissä. Tutkielmassa taustoitetaan Kosovon ja EU:n historiaa ja EU:n laajentumispolitiikkaa ja sitä, miten nämä ovat vaikuttaneet Kosovon integraatioprosessiin. Tutkielman teoreettinen viitekehys on poliittisen ehdollisuuden teoria. Teorian yhteydessä tarkastellaan sitä, miten poliittinen ehdollisuus on kehittynyt, ja miten se eroaa esimerkiksi Itä- ja Keski-Euroopan integraatiossa käytetystä ehdollisuudesta. Tutkielman menetelmä on sisällönanalyysi, jota sovelletaan pääasiassa EU:n edistymisraportteihin ja artikkeliaineistoon.

Tutkielmassa selvisi, että EU:n edistymisraportit noudattavat pitkälti poliittisen ehdollisuuden teoriaa sisältönsä puolesta. Ne kuitenkin keskittyvät yhä enemmän teknisluontoisiin asioihin, eivätkä poliittisen kulttuurin muuttamiseen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että uusimmassa edistysmisraportissa painotetaan oikeuslaitoksen toimintaan liittyviä teknisiä asioita ja ihmisoikeudet on jätetty hyvin vähälle huomiolle. Ehdollisuudessa on aukkoja eikä se ole aina toiminut niin kuin oli tarkoitus. EU:n oma politiikka suhteessa Kosovoon on ollut ristiriitaista, ja maa on edistynyt viime aikoina turvallisuutta ja vakautta painottavien Kööpenhamina plus -kriteerien täyttymisen ansiosta, ei poliittisten ehtojen, kuten demokratian vahvistumisen ansiosta. Ehdollisuusteorian kritiikki osoittautuikin oikeasti: EU korostaa ensisijaisesti Kööpenhamina plus-kriteerejä, kuten dialogia Serbian kanssa. Tutkielmassa selvisi erityisesti se, että EU:lle Serbia-suhteiden normalisoiminen on ensisijaista ja menee tärkeysjärjestyksessä ohi poliittisista kriteereistä. Kaiken lisäksi komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on korostanut EU-jäsenmaille lähinnä Euroopan vakautta Unionin tila -puheissaan puhuessaan Länsi-Balkanista. Kööpenhamina plus -kriteerien tärkeys korostui myös komission Länsi-Balkan-strategiassa.

Hitaan edistymisen takana ovat erityisesti poliitikot, jotka joutuisivat luopumaan osasta vallastaan, mikäli maa demokratisoituisi. Edistysmisraporteissa mainitaan yhdeksi hitauden syyksi esimerkiksi poliittisen sitoutumisen puute. Raporteissa ei kuitenkaan puhuta siitä, että Kosovon johtajilla on autokraattisia piirteitä. Tämä nousi esiin artikkeliaineistosta. Autokraattiset johtajat tarkoittavat sitä, että esimerkiksi Serbia-suhteissa kummankin osapuolen johtajat haluavat kehittää pieniä konflikteja, joita voivat ratkaista ja osoittaa siten kansalle olevansa hyviä johtajia ja EU:lle tuovansa maahan vakautta.