Incidence, Risk Factors and Recovery of Laryngeal Penetration-Aspiration after Traumatic Cervical Spinal Cord Injury
Ihalainen, Tiina (2018)
Ihalainen, Tiina
Tampere University Press
2018
Logopedia - Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-12-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0898-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0898-8
Tiivistelmä
Traumaattinen eli tapaturmaperäinen selkäydinvamma (SYV) johtaa liikuntakyvyn ja tuntoaistitoimintojen osittaiseen tai täydelliseen menetykseen vammatason alapuolella. Kaularangan tasolla sijaitseva selkäydinvamma johtaa täydelliseen tai osittaiseen neliraajahalvaukseen eli tetraplegiaan. Rintakehän tai lannerangan tasolla sijaitseva selkäydinvamma puolestaan vaikuttaa alaraajojen toimintaan. Lisäksi selkäydinvamman seurauksena tapahtuva autonomisen hermoston toiminnan vaurioituminen aiheuttaa useiden elinjärjestelmien, kuten hengityksen ja verenkierron, toimintahäiriöitä.
Nielemisvaikeus eli dysfagia on suhteellisen yleinen tetraplegiapotilailla. Dysfagiaan liittyy useita mahdollisia haittavaikutuksia, kuten keuhkokuume, aliravitsemus, nestevajaus ja elämänlaadun heikkeneminen. Riski sairastua keuhkokuumeeseen on suurin niillä potilailla, joilla on aspiraatiotaipumus, eli nestettä tai ruokaa pääsee nielemisen aikana äänihuulitason alapuolelle eli henkitorveen ja keuhkoihin. Penetraatiolla tarkoitetaan, että nestettä tai ruokaa pääsee hengitystien yläosaan ja/tai äänihuulien tasolle, mutta ei henkitorveen.
Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää traumaperäisten tetraplegiapotilaiden penetraation ja aspiraation esiintyvyys ja riskitekijät. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli kuvata penetraatiosta ja aspiraatiosta toipumista ja potilaiden kykyä syödä suun kautta turvallisesti. Tutkimusaineisto kerättiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa helmikuun 2013 ja huhtikuun 2015 välisenä aikana.
Tutkimusjoukko koostui yhteensä 46 tetraplegiapotilaasta. Penetraatio-aspiraation esiintyvyys tutkittiin nielemisen läpivalaisututkimuksen eli videofluorografian (VFG) avulla. Penetraation ja aspiraation vaikeusasteluokitteluun käytettiin Rosenbekin kahdeksanluokkaista asteikkoa (PAS), jossa luokat 1–2 edustavat normaalia nielemistoimintoa, luokat 3–5 penetraatiota ja luokat 6–8 aspiraatiota. Ravitsemustavan luokitteluun käytettiin seitsemänluokkaista FOIS- asteikkoa, jossa luokat 1–3 tarkoittavat ravitsemusta syöttöletkun kautta kokonaan tai osittain ja luokat 4–7 tarkoittavat ravitsemusta kokonaan suun kautta helposti nieltävillä eli muunnelluilla ruokakoostumuksilla tai tavallisella ruokakoostumuksella. Tutkimuksen aikana kaikki potilaat saivat puheterapiaa kliinisten tarpeidensa perusteella.
Viidellätoista potilaalla (33 %) esiintyi aspiraatiota (PAS 7–8) ensimmäisessä VFG-tutkimuksessa, ja heistä 73 % aspiroi hiljaisesti eli ilman yskimisreaktiota. Penetraatiota ja aspiraatiota (PAS ≥3) esiintyi yhteensä 22 potilaalla (48 %). Penetraation ja aspiraation tilastollisesti merkitsevinä kliinisinä tunnusmerkkeinä olivat yskiminen, kurkunselvittely ja kakominen sekä muutokset puheäänen laadussa nielemisen aikana tai sen jälkeen. Muina riskitekijöinä olivat etukautta tehty kaularankaoperaatio kaularangan alaosaan (C5–Th1) ja akuuttihoidon aikana tehdyt hengitysteiden tähystys eli bronkoskopia. Tutkimuksen päättyessä suurin osa potilaista (88 %) söi suun kautta ilman ruoan koostumuksen rajoituksia. Vain yhdellä potilaalla (2 %) esiintyi yhä aspiraatiota, ja hän oli edelleen riittävän ravitsemuksen turvaamiseksi riippuvainen vatsanpeitteiden läpi mahalaukkuun viedystä syöttöletkusta.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että VFG-tutkimuksella todennetun penetraation ja aspiraation esiintyvyys on suhteellisen suuri (48%) tutkitussa potilasjoukossa. Suurin osa potilaista aspiroi hiljaisesti. Tämä havainto korostaa nielemistoiminnon rutiininomaisen arvioinnin tärkeyttä ennen kuin potilas voi aloittaa syömisen suun kautta.
Nielemisvaikeus eli dysfagia on suhteellisen yleinen tetraplegiapotilailla. Dysfagiaan liittyy useita mahdollisia haittavaikutuksia, kuten keuhkokuume, aliravitsemus, nestevajaus ja elämänlaadun heikkeneminen. Riski sairastua keuhkokuumeeseen on suurin niillä potilailla, joilla on aspiraatiotaipumus, eli nestettä tai ruokaa pääsee nielemisen aikana äänihuulitason alapuolelle eli henkitorveen ja keuhkoihin. Penetraatiolla tarkoitetaan, että nestettä tai ruokaa pääsee hengitystien yläosaan ja/tai äänihuulien tasolle, mutta ei henkitorveen.
Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää traumaperäisten tetraplegiapotilaiden penetraation ja aspiraation esiintyvyys ja riskitekijät. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli kuvata penetraatiosta ja aspiraatiosta toipumista ja potilaiden kykyä syödä suun kautta turvallisesti. Tutkimusaineisto kerättiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa helmikuun 2013 ja huhtikuun 2015 välisenä aikana.
Tutkimusjoukko koostui yhteensä 46 tetraplegiapotilaasta. Penetraatio-aspiraation esiintyvyys tutkittiin nielemisen läpivalaisututkimuksen eli videofluorografian (VFG) avulla. Penetraation ja aspiraation vaikeusasteluokitteluun käytettiin Rosenbekin kahdeksanluokkaista asteikkoa (PAS), jossa luokat 1–2 edustavat normaalia nielemistoimintoa, luokat 3–5 penetraatiota ja luokat 6–8 aspiraatiota. Ravitsemustavan luokitteluun käytettiin seitsemänluokkaista FOIS- asteikkoa, jossa luokat 1–3 tarkoittavat ravitsemusta syöttöletkun kautta kokonaan tai osittain ja luokat 4–7 tarkoittavat ravitsemusta kokonaan suun kautta helposti nieltävillä eli muunnelluilla ruokakoostumuksilla tai tavallisella ruokakoostumuksella. Tutkimuksen aikana kaikki potilaat saivat puheterapiaa kliinisten tarpeidensa perusteella.
Viidellätoista potilaalla (33 %) esiintyi aspiraatiota (PAS 7–8) ensimmäisessä VFG-tutkimuksessa, ja heistä 73 % aspiroi hiljaisesti eli ilman yskimisreaktiota. Penetraatiota ja aspiraatiota (PAS ≥3) esiintyi yhteensä 22 potilaalla (48 %). Penetraation ja aspiraation tilastollisesti merkitsevinä kliinisinä tunnusmerkkeinä olivat yskiminen, kurkunselvittely ja kakominen sekä muutokset puheäänen laadussa nielemisen aikana tai sen jälkeen. Muina riskitekijöinä olivat etukautta tehty kaularankaoperaatio kaularangan alaosaan (C5–Th1) ja akuuttihoidon aikana tehdyt hengitysteiden tähystys eli bronkoskopia. Tutkimuksen päättyessä suurin osa potilaista (88 %) söi suun kautta ilman ruoan koostumuksen rajoituksia. Vain yhdellä potilaalla (2 %) esiintyi yhä aspiraatiota, ja hän oli edelleen riittävän ravitsemuksen turvaamiseksi riippuvainen vatsanpeitteiden läpi mahalaukkuun viedystä syöttöletkusta.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että VFG-tutkimuksella todennetun penetraation ja aspiraation esiintyvyys on suhteellisen suuri (48%) tutkitussa potilasjoukossa. Suurin osa potilaista aspiroi hiljaisesti. Tämä havainto korostaa nielemistoiminnon rutiininomaisen arvioinnin tärkeyttä ennen kuin potilas voi aloittaa syömisen suun kautta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4862]