Lastensuojelun systeeminen malli kolmen satakuntalaisen pilottitiimin puheessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena lastensuojelun systeeminen malli rakentuu sitä pilotoivien tiimiläisten puheessa. Tutkimusta taustoitetaan kuvaamalla mallin pilotointiin liittyviä toimijoita sekä valtakunnallisella että maakunnallisella tasolla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on muodostettu lastensuojelun systeemisestä mallista. Malliin liittyvien käsitteiden määrittelyä tehdään lisäksi aiempia tutkimuksia hyödyntäen. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat lastensuojelu, sosiaalityö, Hackneyn malli, systeeminen malli, systeeminen teoria ja perheterapeuttinen lähestymistapa (ks. Lahtinen, Männistö & Raivio 2017, 4). Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu havaintopäiväkirjoista ja litteroiduista fokusryhmähaastatteluista. Tutkimuskohteina ovat kaikki kolme tiimiä, jotka tutkimusajankohtana pilotoivat lastensuojelun systeemistä mallia Satakunnassa. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä sekä abduktiivista päättelyä käyttäen.

Tutkimustulosten mukaan systeeminen työorientaatio rakentuu neljästä ulottuvuudesta: vuorovaikutus ja suhteet, asiakashorisontti, työntekijähorisontti ja työn organisointi. Vuorovaikutus ja suhteet on näistä siinä mielessä hallitseva ulottuvuus, että se läpi leikkaa ja yhdistää kaikki muut ulottuvuudet. Vuorovaikutus näkyy sekä yksilön sisäisenä että yksilöiden välisenä vuoropuheluna. Vuorovaikutusta käytetään työvälineenä, mutta se on suhteisiin keskittyvässä työssä myös työn kohde. Suhteiden osalta on keskeistä ottaa huomioon lapseen ja hänen perheeseensä liittyvät sekä läsnä olevat että poissa olevat suhteet. Asiakashorisontissa korostuvat asiakkaan osallisuus sekä lapsi- ja perhesysteemilähtöisyys. Asiakkaan osallisuudessa painottuvat asiakkaan kokemusten ja näkemysten kuuleminen. Yhtä lailla asiakkaan osallisuuteen kuuluu se, että asiakkaalle kerrotaan työntekijän kokemukset ja näkemykset häntä koskevista asioista. Lapsilähtöisyys tutkimustuloksena tarkoittaa lapsen pitämistä keskiössä kaikissa työskentelyn vaiheissa ja kaikissa työtilanteissa. Perhesysteemilähtöisyys puolestaan tiivistyy asiakasperheen perhedynamiikan ymmärtämiseen sekä perhedynamiikan huomioimiseen arviointi-, suunnittelu- ja toteutustyössä.

Työntekijähorisontissa keskeistä on työntekijän toimiminen erilaisissa rooleissa asiakkaan tilanteeseen liittyvissä vuorovaikutussuhteissa. Työntekijähorisonttiin kuuluu myös pyrkimys priorisoida suora kohtaamistyö työtehtävissä etusijalle. ”Pysähtyminen ennen reagointia” vaikuttaa olevan systeemisessä työorientaatiossa työskentelyä ohjaava periaate. Työn organisointiin liittyy tiimin kokoonpano, tiimin toimintarakenne sekä sitoutuminen systeemisen mallin mukaiseen työskentelyyn niin tiimiläisten kuin lähijohdon osalta. Tiimin kokoonpanon suhteen on oleellista, että tiimiläisillä on osaamista toimia itse systeemisen työotteen mukaisesti sekä mahdollistaa muiden työskentely sen mukaisesti. Tiimin toimintarakenteesta merkitykselliseksi nousee tiimikokoontumisten säännöllisyys ja sisällöllinen tarkoituksenmukaisuus sekä niihin varattu aikaresurssi. Erityisen merkittävää on se, että näiden kaikkien ulottuvuuksien tulee toteutua yhtäaikaisesti sekä limittäin, jotta systeemisen työorientaation toteuttaminen on mahdollista.