Konsernivalvonnan ongelma- ja kehityskohteet Suomen viidessä suurimmassa kaupungissa
Kurki, Hanna (2018)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Kurki, Hanna
2018
Tilintarkastuksen ja arvioinnin maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Auditing and Evaluation
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
Hyväksymispäivämäärä
2018-10-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811092809
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811092809
Tiivistelmä
Konsernivalvonnan tieteellisen tutkimuksen vähyys ja kuntakonsernien kasvava merkitys loivat tarpeita uudelle tutkimukselle. Konsernivalvonnan merkitys tulee korostumaan entisestään, mikäli maakunta- ja sote-uudistus toteutuvat. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että konsernivalvonta on kunnissa ja kaupungeissa vielä monelta osin puutteellista ja kaipaa kehittämistä. Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on tutkia konsernivalvonnan ongelma- ja kehityskohteita. Tutkimuksessa tarkastellaan konsernivalvontaa suomalaisessa kaupunkikontekstissa ja analysoidaan, miten konsernivalvontaa voidaan kehittää niin, että kaupunkikonsernin kokonaisedun toteutuminen voidaan varmistaa myös tulevaisuudessa konsernirakenteiden monimutkaistuessa. Tutkimuksen lähtökohtana on, että hyvin järjestetty valvonta edesauttaa kaupunkikonsernin kokonaisedun toteutumista. Kokonaisedulla viitataan tutkimuksessa siihen, että kaupunkikonsernin toiminta on sekä konsernin että tytäryhteisöjen etujen mukaista.
Päämies-agenttiteoriasta sekä parenting-teoriasta muodostetaan tutkimuksen teoreettinen viitekehys. Teoreettisessa viitekehyksessä määritellään hyvän valvonnan osatekijät, jotka luovat perustan konsernivalvonnan kehittämiselle. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu Suomen viiden suurimman kaupungin (Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa ja Oulu) julkisista dokumenteista, joita ovat: strategia-asiakirjat, vuoden 2017 tilinpäätökset ja tarkastuslautakunnan arviointikertomukset vuosilta 2014–2017. Aineiston analyysissä käytettiin systemaattista dokumenttianalyysiä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Tutkimus osoittaa, että tapauskaupungit haluavat kiinnittää enemmän huomiota koko konserniin ja sen valvomiseen. Konsernivalvonnan ongelma- ja kehityskohteita on kuitenkin vielä useita. Empiirisestä aineistosta havainnoitiin kuusi konsernivalvonnan ongelmakokonaisuutta, joihin tutkimuksessa määritetyt hyvän valvonnan osatekijät tarjosivat kehitysnäkökulmia. Tutkimuksen tulosten perusteella muodostettiin 4-osainen kehitysmalli, johon konsernivalvonnan kehittäminen perustuu. Kehitysmallin mukaan konsernivalvonta tulee liittää osaksi organisaation rakennetta ja strategista suunnittelua. Valvonta kohdistetaan niihin osa-alueisiin, joissa sen hyödyt ovat suurimmat. Konsernijohdon rooli korostuu entisestään, erityisesti tytäryhteisöjen liiketoiminnan tuntemisessa ja tavoitteiden asettelussa. Tavoitteet asetetaan tytäryhteisöjen ominaispiirteet ja kaupunkikonsernin strategiset näkymät huomioiden. Tutkimuksessa konsernivalvonta nähdään kaupunkikonsernia yhdistävänä toimintana, joka edesauttaa yhteisten tavoitteiden saavuttamista.
Päämies-agenttiteoriasta sekä parenting-teoriasta muodostetaan tutkimuksen teoreettinen viitekehys. Teoreettisessa viitekehyksessä määritellään hyvän valvonnan osatekijät, jotka luovat perustan konsernivalvonnan kehittämiselle. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu Suomen viiden suurimman kaupungin (Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa ja Oulu) julkisista dokumenteista, joita ovat: strategia-asiakirjat, vuoden 2017 tilinpäätökset ja tarkastuslautakunnan arviointikertomukset vuosilta 2014–2017. Aineiston analyysissä käytettiin systemaattista dokumenttianalyysiä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Tutkimus osoittaa, että tapauskaupungit haluavat kiinnittää enemmän huomiota koko konserniin ja sen valvomiseen. Konsernivalvonnan ongelma- ja kehityskohteita on kuitenkin vielä useita. Empiirisestä aineistosta havainnoitiin kuusi konsernivalvonnan ongelmakokonaisuutta, joihin tutkimuksessa määritetyt hyvän valvonnan osatekijät tarjosivat kehitysnäkökulmia. Tutkimuksen tulosten perusteella muodostettiin 4-osainen kehitysmalli, johon konsernivalvonnan kehittäminen perustuu. Kehitysmallin mukaan konsernivalvonta tulee liittää osaksi organisaation rakennetta ja strategista suunnittelua. Valvonta kohdistetaan niihin osa-alueisiin, joissa sen hyödyt ovat suurimmat. Konsernijohdon rooli korostuu entisestään, erityisesti tytäryhteisöjen liiketoiminnan tuntemisessa ja tavoitteiden asettelussa. Tavoitteet asetetaan tytäryhteisöjen ominaispiirteet ja kaupunkikonsernin strategiset näkymät huomioiden. Tutkimuksessa konsernivalvonta nähdään kaupunkikonsernia yhdistävänä toimintana, joka edesauttaa yhteisten tavoitteiden saavuttamista.