Aikuissosiaalityö muuttui, mutta mihin suuntaan? : kategoria-analyysi aikuissosiaalityön toiminnallisen palvelun määrittäjänä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena ovat aikuissosiaalityöhön viime vuosina kohdistuneet muutokset. Aikuissosiaalityöhön ovat vaikuttaneet sekä instituution että käytännön tasolla sosiaalihuoltolain (1301/2014) uudistus, toimeentulotukilain (1412/1997) uudistus perustoimeentulotuen siirtyessä Kelaan vuoden 2017 alussa. Valmisteilla oleva sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistus ja hallituksen kärkihankkeena etenevä lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma vaikuttavat myös aikuissosiaalityön organisoitumiseen. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut jäsentää aikuissosiaalityön muutoksen taustatekijöitä sekä niiden vaikutusta aikuissosiaalityön käytäntöön.

Tutkimuksessa aikuissosiaalityön muutosta tarkasteltiin tukeutuen konstruktionistiseen tekstintulkintaan, jossa sovellettiin kategoria-analyysia. Nämä kulttuurisena metodina jäsentyvät kategoriat ovat sosiaalista toimintaa, yhteisön tulkitsema kollektiivinen ilmiö, joka on rakentunut kulttuuriseksi resurssiksi. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten aikuissosiaalityö määrittyy toiminnallisena palveluna kuntien internet-sivujen kuvailujen kautta. Tutkielmaan aineisto on koottu 17 eri kunnan aikuissosiaalityötä kuvaavien internet-sivujen teksteistä. Aineiston sisällönanalyysissä käytettiin kahta toisistaan poikkeavaa lähestymistapaa. Ensimmäinen sosiaalityön käytännön toi-mintatapoja kuvaava deduktiivinen viitekehystaulukko muodostui Sipilän (1996), Raunion (2009) ja Paynen (2006) teosten esittämien osa-alueiden sekä niitä jäsentävien kategorioiden pohjalta. Näitä olivat byrokratiatyö, palvelutyö ja psykososiaalinen työ ja niiden kategoriat. Taulukko toimii aineiston analyysin tulkintojen tukena. Aineistolähtöisessä analyysissa aineisto jäsennettiin aikuissosiaalityötä kuvaavien palveluiden osa-alueisiin, jotka liitettiin deduktiivisen viitekehyksen mukaisiin kategorioihin. Näiden kahden toisistaan poikkeavan analyysin lähestymistavan kategorioiden avulla saatiin näkyväksi aikuissosiaalityön paikkaan ja aikaan sitoutuvaa kulttuurista muutosta.

Tutkielmani tulokset osoittavat, että sosiaalipalvelujen järjestämisessä ja toimintatavoissa on kuntakohtaisia eroja ja alueellisia erityispiirteitä, vaikka niiden rakenteet ja elementit ovat hyvin samankaltaisia. Palvelutyön osalta aikuissosiaalityötä jäsentävät koordinoidut palvelutyön elementit, joilla pyritään ennaltaehkäisemään ongelmia. Aikuissosiaalityön tarkastelu toiminnallisena palveluna osoitti sen jäsentyvän palvelutarpeen arviointityöhön, ennaltaehkäisevään työhön ja suunnitelmalliseen sosiaalityöhön, joihin sulautuu verkostotyö. Palvelutarpeen arviointityöhön sisältyy yhteistyö asiakkaan kanssa ja siihen liittyvät sosiaalityön harkinta sekä huoli asiakkaasta. Ennalta-ehkäisevä työ mahdollistaa ongelmien kärjistymisen ehkäisyn, asiakkaan elämänhallinnan tukemisen sekä asiakkaan elämätilanteen normalisoivan tukityön. Suunnitelmallinen sosiaalityö mahdollistaa pitkäkestoisen asiakastyön. Sen tavoitteena on asiakkaan vahvuuksien ja voimavarojen maksimointi ja palvelutarpeen jaksottainen arviointi sekä tavoitteiden asettaminen ja niiden mukaisten tukitoimien järjestäminen.