Mitä lapset opettavat vanhemmille? : vanhemmuuden oppimiskokemukset osaamisen voimavarana

Abstract

Tämän työn tarkoituksena oli selvittää millaisia oppimisprosesseja vanhemmuuskokemus aikuisessa käynnistää, mitä tietoja, taitoja ja osaamista sen kautta on saavutettu sekä onko näitä voitu soveltaa myös muissa konteksteissa. Oma kokemukseni vanhemmuudesta, hiljainen tieto kiinnostukseni kohteena sekä lapsuudessa kuultu sanonta siitä, että lapset opettavat vanhempiaan, toimivat lähtökohtana tälle työlle. Tutkimuskohteeni kuuluu elinikäisen oppimisen piiriin, on informaalia eli epämuodollista oppimista luonteeltaan ja tapahtuu arjessa usein muun toiminnan ohessa.

Haastattelin tutkimustani varten kahdeksaa vanhempaa, jotka halusivat jakaa kokemuksiaan vanhemmuuskokemuksen käynnistämästä oppimisestaan. Koska vanhemmuuskokemuksen kautta opitun sanallistaminen oli haastavaa ja sisälsi paljon hiljaisen tiedon alueelle lukeutuvaa osaamista, käytin haastattelumenetelmänä aktiivista haastattelua, jonka vahvuutena on se, että se sallii haastattelijalle aktiivisen roolin keskustelijana antaen siten enemmän tilaa pohdinnalle ja uusien oivallusten syntymiselle mikä voi edesauttaa oman hiljaisen osaamisen tunnistamista ja artikuloimista. Ryhmittelin haastatteluaineiston oppimispuheen eri aihepiireihin muodostaen näin kategorioita, joita analysoin laadullisen teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin pyrkien tunnistamaan siitä eri tasoisia oppimisprosesseja Knud Illerisin (2004) oppimisen teorian ja Knud Illerisin (2014) ja Jack Mezirowin (1991) transformatiivista oppimista koskevien teoriajäsennysten avulla. Teoriakehystäni täydensin myös muilla teorioilla, kuten Michael Polanyin (1958) ja Auli Toomin (2008) hiljaista tietoa, Victoria Marsickin ja Karen Watkinsin (1990) informaalia ja satunnaista oppimista sekä Gregory R. Mayon (2017) ja Martti Puohiniemen (2002) arvoja ja asenteita koskevilla teoretisoinneilla.

Vanhemmuuskokemus oli käynnistänyt tässä aineistossa oppimisprosesseja kaikilla Knud Illerisin (2004) nimeämillä tasoilla ja osoittautui näin hyvin laaja-alaista oppimista tuottavaksi elämänvaiheeksi, joka kattaa oppimisen yksittäisistä konkreettisista taidoista syviin identiteettiä muovaaviin prosesseihin. Tähän työhön haastatellut vanhemmat kokivat vanhemmuuskokemuksensa kautta oppimansa asiat merkittäviksi, ja voineensa hyödyntää saavutettua osaamistaan myös kodin ulkopuolella, esimerkiksi työelämässä. Työni tulokset ovat suuntaa antavia, mutta samassa linjassa myös aiempien aiheesta tehtyjen tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan ihmiset pitävät vanhemmuutta ja sen kautta oppimiaan asioita hyvin merkittävinä itselleen. Haastateltavat tässä työssä ja aiemmissa tutkimuksissa kokivat vanhemmuuden kautta kehittyneensä esimerkiksi paremmiksi vuorovaikutustaidoiltaan, organisointi kyvyiltään, kärsivällisemmiksi ihmisiksi ja paremmiksi hallitsemaan kokonaisuuksia. Lisäksi tämän tutkimuksen aineisto osoitti, että vanhemmuuskokemus muovaa myös ihmisten arvomaailmaa ja sitä kautta asenteita itseään ja muita kohtaan armollisemmiksi ja suvaitsevaisemmiksi sekä kehittää laajempaa ymmärrystä ja myötätuntoa kotiarjessa kohdattujen haastavien tilanteiden ja epäonnistumisten kautta. Tämän tutkimusaineiston vanhemmat olivat myös oppineet omista rajoistaan sekä sietämään epämukavuutta ja kehittyneet paremmiksi ihmistuntijoiksi. Vanhemmuuden kautta saavutettu osaaminen on merkittävä osa ihmisen elinikäistä oppimista, mutta jää usein vaille huomioita, koska se tapahtuu arjen ympäristöissä ja sisältää paljon osaamista, joka on hiljaista luonteeltaan.