Pharmacogenetics of Adverse Effects in Clozapine Treatment
Solismaa, Anssi (2018)
Solismaa, Anssi
Tampere University Press
2018
Psykiatria - Psychiatry
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-11-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0888-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0888-9
Tiivistelmä
Tausta ja tavoitteet. Klotsapiinia pidetään tällä hetkellä tehokkaimpana antipsykoottisena lääkkeenä. Haittavaikutukset rajoittavat kuitenkin sen käyttöä. Sedaatio on yleisin haittavaikutus ja syy klotsapiinihoidon keskeyttämiselle. Klotsapiinin aiheuttama syljenerityksen lisääntyminen on toiseksi yleisin kiusallinen haittavaikutus, jota voi ilmetä etenkin öisin. Ummetus ja suolen toiminnan hitaus ovat myös yleisiä, ja nämä voivat johtaa pahimmillaan vaikeisiin komplikaatioihin kuten suolitukokseen. Annosvakioiduissa klotsapiinin ja norklotsapiinin seerumin pitoisuuksissa on vaihtelua potilaiden välillä johtuen geneettisistä ja ympäristövaikutteisista syistä. Korkeammat klotsapiinipitoisuudet ovat kaiken kaikkiaan yhteydessä haittaoireiden lisääntymiseen ja kouristusriskiin. Farmakogeneettisen tiedon avulla voidaan mahdollisesti ennustaa tulevaisuudessa lääkehoidon haittavaikutuksia ja tämä tieto voi myös auttaa haittavaikutusten mekanismien tunnistamisessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, ovatko 1) syljenerityksen lisääntyminen, 2) sedaatio, 3) ummetus ja muut antikolinergiset oireet ja 4) klotsapiini- ja norklotsapiinipitoisuudet, pitoisuusannossuhde tai klotsapiiniannos yhteydessä yhden nukleotidin polymorfismeihin (single nucleotide polymorphism, SNP) geeneissä, jotka liittyvät haittavaikutusten farmakologisiin mekanismeihin.
Aineisto ja menetelmät. Yhteensä 237 suomalaista skitsofreniaa sairastavaa potilasta, joilla oli käytössä klotsapiinilääkitys, osallistui tutkimukseen. Potilaat täyttivät arviointiasteikon haittaoireiden voimakkuuksien arvioimiseksi (Liverpool University Neuroleptic Side Effect Rating Scale, LUNSERS). Verinäytteistä määritettiin klotsapiini- ja norklotsapiinipitoisuudet sekä potilaiden genotyypit. SNP:t analysoitiin kolmella periytyvyysmallilla (additiivinen, resessiivinen ja dominantti) erikseen ja ryhmissä muodostaen painotettuja geneettisiä riskipisteytyksiä (weighted genetic risk score, GRS). GRS:ien nollajakauman arvioimiseksi ja GRS-tulosten validoimiseksi käytettiin permutaatiotestausta.
Tulokset. Adrenoseptori alfa-2a -geenin (ADR2A) rs1800544 oli yhteydessä lisääntyneeseen syljeneritykseen. Kahdeksan SNP:ia histamiini-N-metyylitransferaasigeenissä (HNMT), jotka olivat voimakkaassa kytkentäepätasapainossa keskenään (LD, r2=1), olivat yhteydessä sedaatioon. Antikolinergisten oireiden ja kolinergisen muskariinisen M3 -geenin (CHRM3) rs685548:n välillä ja kahden GRS:n välillä löytyi assosiaatiot. Kahdessa GRS:ssä oli SNP:ejä seuraavista geeneistä: serotoniinireseptori 5-HT4 ja 5-HT7 (HTR4, HTR7), tryptofaanihydroksylaasi 1 (TPH1), CHRM2 ja CHRM3, ATP binding cassette subfamily B member 1 (ABCB1) ja opioidireseptori μ1 (OPRM1). Assosiaatioita klotsapiinin farmakokineetisen vaihtelun tai klotsapiiniannoksen ja tutkittujen SNP:ien sytokromi P450 geeneistä, ABCB1-geenistä ja ATP binding cassette subfamily G member 2 (ABCG2) -geenistä välillä ei löytynyt. 4 SNP:n GRS oli trenditasolla yhteydessä sedaation määrän vaihteluun ja havaittiin myös trendi 5 SNP:n GRS:n yhteydestä siihen, oliko potilaalla käytössä matalampi (100-300mg) vai korkeampi (350-800mg) annos klotsapiinia, mikä voi liittyä vaihteluun hoitovasteen saavuttamisessa.
Johtopäätökset. Tutkimuksessa löydettiin assosiaatioita klotsapiinin aiheuttaman syljenerityksen lisääntymisen, sedaation ja antikolinergisten oireiden ja tutkittujen geneettisten polymorfismien välillä. Löydettyjä markkereita ei voida suoraan soveltaa työkaluina kliinisessä työssä, mutta yhdistettynä mahdollisiin tuleviin löydöksiin näitä työkaluja on mahdollista kehittää. Farmakogenetiikalla ja farmakogenomiikalla tulee olemaan tulevaisuudessa tärkeä rooli lääketurvallisuuden ja hoitomyöntyvyyden edistämisessä estäen mahdollisia vakavia komplikaatioita.
Aineisto ja menetelmät. Yhteensä 237 suomalaista skitsofreniaa sairastavaa potilasta, joilla oli käytössä klotsapiinilääkitys, osallistui tutkimukseen. Potilaat täyttivät arviointiasteikon haittaoireiden voimakkuuksien arvioimiseksi (Liverpool University Neuroleptic Side Effect Rating Scale, LUNSERS). Verinäytteistä määritettiin klotsapiini- ja norklotsapiinipitoisuudet sekä potilaiden genotyypit. SNP:t analysoitiin kolmella periytyvyysmallilla (additiivinen, resessiivinen ja dominantti) erikseen ja ryhmissä muodostaen painotettuja geneettisiä riskipisteytyksiä (weighted genetic risk score, GRS). GRS:ien nollajakauman arvioimiseksi ja GRS-tulosten validoimiseksi käytettiin permutaatiotestausta.
Tulokset. Adrenoseptori alfa-2a -geenin (ADR2A) rs1800544 oli yhteydessä lisääntyneeseen syljeneritykseen. Kahdeksan SNP:ia histamiini-N-metyylitransferaasigeenissä (HNMT), jotka olivat voimakkaassa kytkentäepätasapainossa keskenään (LD, r2=1), olivat yhteydessä sedaatioon. Antikolinergisten oireiden ja kolinergisen muskariinisen M3 -geenin (CHRM3) rs685548:n välillä ja kahden GRS:n välillä löytyi assosiaatiot. Kahdessa GRS:ssä oli SNP:ejä seuraavista geeneistä: serotoniinireseptori 5-HT4 ja 5-HT7 (HTR4, HTR7), tryptofaanihydroksylaasi 1 (TPH1), CHRM2 ja CHRM3, ATP binding cassette subfamily B member 1 (ABCB1) ja opioidireseptori μ1 (OPRM1). Assosiaatioita klotsapiinin farmakokineetisen vaihtelun tai klotsapiiniannoksen ja tutkittujen SNP:ien sytokromi P450 geeneistä, ABCB1-geenistä ja ATP binding cassette subfamily G member 2 (ABCG2) -geenistä välillä ei löytynyt. 4 SNP:n GRS oli trenditasolla yhteydessä sedaation määrän vaihteluun ja havaittiin myös trendi 5 SNP:n GRS:n yhteydestä siihen, oliko potilaalla käytössä matalampi (100-300mg) vai korkeampi (350-800mg) annos klotsapiinia, mikä voi liittyä vaihteluun hoitovasteen saavuttamisessa.
Johtopäätökset. Tutkimuksessa löydettiin assosiaatioita klotsapiinin aiheuttaman syljenerityksen lisääntymisen, sedaation ja antikolinergisten oireiden ja tutkittujen geneettisten polymorfismien välillä. Löydettyjä markkereita ei voida suoraan soveltaa työkaluina kliinisessä työssä, mutta yhdistettynä mahdollisiin tuleviin löydöksiin näitä työkaluja on mahdollista kehittää. Farmakogenetiikalla ja farmakogenomiikalla tulee olemaan tulevaisuudessa tärkeä rooli lääketurvallisuuden ja hoitomyöntyvyyden edistämisessä estäen mahdollisia vakavia komplikaatioita.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4865]