"We always want to hydrate before you caffinate" : kerronnan monitulkintaisuus, self-help ja minätekniikat YouTuben aamurutiinivideoissa
Laine, Veera (2018)
2018
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Literary Studies
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-10-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811022773
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811022773
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee YouTubessa julkaistujen aamurutiinivideoiden monitulkintaista kerrontaa osana self-help-kulttuuria. Tavoitteena on saada narratologista ja kriittis-sosiologista teoriaa yhdistelemällä tarttumapinta teksteihin, jotka eivät perinteisen kertomusteorian näkökulmasta katsottuna edes ole kertomuksia. Tutkielmani kohdetekstit ovat nuorten naisten kuvaamia ei-dokumentaarisia lifestyle-videoita, joissa videontekijät näyttävät aamurutiininsa.
Tutkielmani alkuosa osoittaa narratologisen analyysin avulla videoiden monitulkintaisuuden. Monitulkintaisuudella on välittömiä seurauksia videoiden lajityypin ymmärtämiseen. Tutkimukseni kysyy: Ovatko videoiden esittämät tapahtumat luonteeltaan toisteisia vai ainutkertaisia? Millaisia ajallisia mielleyhtymiä videoiden preesensmuoto herättää? Mitä viittauskohteita videoissa käytetty you-pronomini saa? Ovatko videot opastavia vai omaelämäkerrallisia? Vastattuani näihin kysymyksiin siirryn tarkastelemaan, mitä seurauksia monitulkintaisilla kerrontatavoilla on tekstin tulkintaan. Videoiden omaelämäkerrallinen tulkinta herättää kysymyksiä paitsi videontekijän (narratiivisesta) identiteetistä, myös videoiden autenttisuudesta tosielämää kuvaavina teksteinä. Videontekijän auktoriteetti puolestaan nousee polttavaksi kysymykseksi, mikäli videoita tulkitaan ensisijaisesti normatiivisina ja opastavina.
Tutkielmani lainaa Michel Foucault’n minätekniikan käsitteen, jolla viitataan itsen moraaliseen työstämiseen vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Käsitteen avulla avaan niitä self-helpille tyypillisiä tekniikoita, joita myös aamurutiinivideoissa käytetään. Lisäksi käsite toimii siltana narratologisen analyysin ja videoiden kontekstin tarkastelun välillä. Keskiössä on minätekniikan keskeinen piirre: oman itsen tarkastelu ulkopuolisesta näkökulmasta. Tällöin myös itseviittaavassa merkityksessä käytetty you nousee tarkastelun kohteeksi.
Keskeinen johtopäätökseni on, että aamurutiinivideot jäävät lukuisten eri kerrontatapojen hämärään välitilaan. Nämä tilat löytyvät toisteisen ja singulaarisen, geneerisen ja omakohtaisen, hypoteettisen ja ei-hypoteettisen väliltä. Monitulkintaiset kerrontatavat tuottavat tilanteen, jossa narratiivinen identiteetti ja auktoriteetti liimautuvat erottomattomasti yhteen hämärtäen videoiden lajityyppiä omaelämäkerrallisen ja opastavan kerronnan välillä. Tämä johtaa lopulta tilanteeseen, jossa kysymys videoiden autenttisuudesta, omaelämäkerrallisuudesta ja videoiden eettisestä ulottuvuudesta toissijaistuu.
Tutkielmani alkuosa osoittaa narratologisen analyysin avulla videoiden monitulkintaisuuden. Monitulkintaisuudella on välittömiä seurauksia videoiden lajityypin ymmärtämiseen. Tutkimukseni kysyy: Ovatko videoiden esittämät tapahtumat luonteeltaan toisteisia vai ainutkertaisia? Millaisia ajallisia mielleyhtymiä videoiden preesensmuoto herättää? Mitä viittauskohteita videoissa käytetty you-pronomini saa? Ovatko videot opastavia vai omaelämäkerrallisia? Vastattuani näihin kysymyksiin siirryn tarkastelemaan, mitä seurauksia monitulkintaisilla kerrontatavoilla on tekstin tulkintaan. Videoiden omaelämäkerrallinen tulkinta herättää kysymyksiä paitsi videontekijän (narratiivisesta) identiteetistä, myös videoiden autenttisuudesta tosielämää kuvaavina teksteinä. Videontekijän auktoriteetti puolestaan nousee polttavaksi kysymykseksi, mikäli videoita tulkitaan ensisijaisesti normatiivisina ja opastavina.
Tutkielmani lainaa Michel Foucault’n minätekniikan käsitteen, jolla viitataan itsen moraaliseen työstämiseen vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Käsitteen avulla avaan niitä self-helpille tyypillisiä tekniikoita, joita myös aamurutiinivideoissa käytetään. Lisäksi käsite toimii siltana narratologisen analyysin ja videoiden kontekstin tarkastelun välillä. Keskiössä on minätekniikan keskeinen piirre: oman itsen tarkastelu ulkopuolisesta näkökulmasta. Tällöin myös itseviittaavassa merkityksessä käytetty you nousee tarkastelun kohteeksi.
Keskeinen johtopäätökseni on, että aamurutiinivideot jäävät lukuisten eri kerrontatapojen hämärään välitilaan. Nämä tilat löytyvät toisteisen ja singulaarisen, geneerisen ja omakohtaisen, hypoteettisen ja ei-hypoteettisen väliltä. Monitulkintaiset kerrontatavat tuottavat tilanteen, jossa narratiivinen identiteetti ja auktoriteetti liimautuvat erottomattomasti yhteen hämärtäen videoiden lajityyppiä omaelämäkerrallisen ja opastavan kerronnan välillä. Tämä johtaa lopulta tilanteeseen, jossa kysymys videoiden autenttisuudesta, omaelämäkerrallisuudesta ja videoiden eettisestä ulottuvuudesta toissijaistuu.