Sodan koskettamat : tulkitseva fenomenologinen analyysi lapsuusajan sotamuistoista

Abstract

Noin miljoona suomalaislasta eli lapsuuttaan sotavuosien 1939-45 aikana ja heidän kokemuksiaan koskeva laaja-alainen tutkimus on yhä kesken. Sotavuosia seurasi pitkä puhumattomuus ja tutkimuksellisesti toisesta maailmansodasta tuli riittävän etäistä vasta 1990- luvulla. Uusi tutkijasukupolvi on kuitenkin nostanut kansallisen muistelukulttuurimme rinnalle myös pitkään vaietut kokemukset murtuneista mielistä, naisten uhrauksista ja lopulta myös sota-ajasta lasten näkökulmasta. Tämä tutkielma tarkastelee kolmen suomalaismiehen lapsuusaikaisia sotakokemuksia kehittämäni sodan kosketuksen teoreettisen käsitteen kautta. Sodan kosketuksella tarkoitan niitä yksilön kehollisia tai kehollisuuteen kietoutuvia kokemuksia ja muistoja, joita sota on hänen elämäänsä tuonut tai jotka hän yhdistää mielessään sotaan ja sen vaikutuksiin elämässään. Kyse on siis yksilön subjektiivisesta kokemuksesta, joka on tavoitettavissa vain välittyneesti, kuvauksen ja nykyhetkessä tapahtuvan muistelun kautta. Käsitteenä sodan kosketus haastaa perinteistä, abstraktia ja mystifioitua sodankuvausta, joka ei tavoita sotaa elettyinä ja kehollisina kokemuksina. Kuten Christine Sylvester (2013) on todennut, sota toimintana kohdistuu kehoihin ja kehoissa sodan kosketusta myös kannetaan. Tutkielmani tieteenteoreettinen perusta yhdistää feminististä sodantutkimusta ja fenomenologista sosiaalipsykologiaa.

Tutkimusasetelmassani nostan keskiöön lapsuusaikaisten sotakokemusten tarkastelun omaehtoisena ja arvokkaana tutkimusaiheena. Tavoitteenani on ensisijaisesti ymmärtää sodan kosketuksen merkitystä haastateltavien elämässä ja sen kietoutumista heidän kehojensa historiaan, ja toissijaisesti tarkastella haastateltavien kokemuksista muodostamaani tulkintaa suhteessa sodan muistelukulttuuriin ja aiempaan tutkimukseen. Menetelmänäni käytän tulkitsevaa fenomenologista analyysiä (IPA) (Smith, Flowers & Larkin 2009), joka kannustaa tutkijaa muodostamaan oman tarkan tulkintansa pienestä aineistosta syvälukemisen ja syklisen tutkimusprosessin tuloksena. Aineistoni koostuu kolmesta sota-ajan pikkupojan haastattelusta, jotka on toteuttanut ja taltioinut Erkki Kujala (2003) omaa väitöstutkimustaan varten. Näiden kolmen miehen – Eemelin, Villen ja Matin – haastattelulitteraatiot olen valinnut suuremman aineiston syvälukemisen ja aineistolähtöisen teemoittelun perusteella. Analyysini on edennyt syvälukien heidän kertomaansa sodan kosketuksen teoreettista käsitettä vasten ja tuottanut tulkinnan kunkin tarinasta. Eemelin elämässä sodan kosketus on merkinnyt pelon hallitsemaan oppimista leikin, työnteon ja ajankulun keinoin. Villen elämässä sodan kosketus on merkinnyt perusturvallisuuden tunteen järkkymistä kuolemanläheisyyden vuoksi. Matin elämässä sodan kosketus on merkinnyt isän kokoista avointa haavaa.

Tutkielmani osoittaa, että sodan kosketus on yhä läsnä vielä vuosikymmenten jälkeen ja kurottaa sekä kerrotussa että hiljaisuudessa myös näiden sota-ajan pikkupoikien omiin lapsiin ja lapsenlapsiin. Jo kolmen tarinan syvälukeminen IPA:a hyödyntäen osoittaa myös ne erilaiset kerronnan tavat, kokemusten merkityksen ja sodan kosketuksen yksilöllisen vaikutuksen haastateltujen elämässä, jotka jäävät piiloon kansallisissa muistelunarratiiveissamme. Lisäksi tutkielman loppukaneetti peräänkuuluttaa sotakokemusten omaehtoisen kertomisen tärkeyttä myös tämän ajan sodan kokeneiden – ja erityisesti lasten – osalta.