Työhyvinvointi sosiaalityön muuttuvassa toimintaympäristössä : diskurssianalyyttinen tutkimus sosiaalityön lähijohtajien työhyvinvointia huomioivasta muutosjohtamisesta

Abstract

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaista on työhyvinvointia huomioiva muutosjohtaminen sosiaalityössä. Tutkielman aihe on saanut inspiraatiota jatkuvista muutoksista, joita on havaittavissa julkisen sektorin organisaatioissa sekä siitä, kuinka jatkuvat muutokset voivat kuormittaa sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia.

Keskeisiä lähtökohtia tutkielmassa ovat poliittinen aikakausi ja sen käytänteet. Näitä ovat uusliberalismi, uusi julkisjohtaminen sekä uusi julkinen hallinta. Poliittisen aikakauden lisäksi tutkielma käsittelee julkista reformia, jota voidaan pitää seurauksena poliittisesta aikakaudesta. Tutkielma käsittelee keskeisiä lähtökohtia kriittisesti sekä heijastaa niiden vaikutuksia sosiaalityön toimintaympäristöön.

Tutkielman keskeiset teoreettiset käsitteet ovat työhyvinvointi, muutosjohtaminen sekä sosiaalityön lähijohtaminen. Tutkielma on kvalitatiivinen ja sen aineistona toimii sosiaalityön lähijohtajien puolistrukturoidut teemahaastattelut. Haastattelut on toteutettu yksilöhaastatteluin. Haastatteluissa on käytetty luovia menetelmiä hyödyntämällä Pesäpuu ry:n vahvuuskortteja työhyvinvoinnin ja muutosjohtamisen teemojen yhteydessä.

Tutkimuksen teoreettis-metodologinen lähestymistapa perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin sekä diskurssianalyysiin. Diskurssianalyysi painottuu sosiaalityön lähijohtajien puheissa rakennettuihin työhyvinvoinnin ja muutosjohtamisen elementteihin, jotka muodostavat omanlaiset diskurssi-kokonaisuudet. Analyysissa tuodaan esille myös lähijohtajien rakennettuja subjektipositioita suhteessa elementteihin ja diskurssikokonaisuuksiin.

Tutkimustulokset luovat moniulotteiset diskurssit työhyvinvoinnista ja muutosjohtamisesta sekä sosiaalityön lähijohtajien subjektipositioista. Työhyvinvointia huomioiva muutosjohtaminen rakentuu aiempien diskurssien hybridiksi, joka korostaa inhimillisyyden elementtiä, suodattimena toimimista sekä tiedottamisen merkitystä muutostilanteissa. Inhimillisyyden elementti korostaa ihmisen kokemia muutosvaiheita ja vuorovaikutustaitoja. Suodattimena toimiminen rakentuu puolestaan harkintavallan käyttönä, jonka avulla voidaan varmistaa työhallinnan toteutuminen sekä muutosviestinnän oikea-aikaisuus. Tiedottamisen elementti rakentuu yhtälailla harkintavallan ympärille sekä tiedottamisen avoimuuteen ja rehellisyyteen. Sosiaalityön lähijohtajan positioksi muodostuu työhyvinvointia huomioivassa muutosjohtamisessa johtaja, joka pystyy dialogiseen vuorovaikutukseen, kyseenalaistaa muutosten tarpeellisuutta sekä toimii eettisesti kestävästi.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että muutostilanteissa työhyvinvointia voidaan korostaa ihmisten välisellä dialogisella vuorovaikutuksella ja läsnä olevalla kohtaamisella. Sosiaalityön erityisyys paikantuu kriittiseen suhtautumiseen muutoksien tarpeellisuuteen sekä lähijohtajien substanssiosaamisen vaikutukseen työhyvinvointiin. Työhyvinvointia huomioivassa muutosjohtamisessa on havaittavissa sosiaalityön työntekijä-asiakassuhteen piirteitä.