Työssä jatkamisen kannalta merkityksellisiä tekijöitä : ikääntyvät hoitajat
Viitanen, Tanja (2018)
Viitanen, Tanja
2018
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-10-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811012761
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201811012761
Tiivistelmä
Ihmiset elävät aiempaa vanhemmiksi ja väestö ikääntyy, minkä seurauksena huoli työvoiman riittävyydestä ja eläkejärjestelmän kestävyydestä kasvaa. Väestön ikääntyessä myös hoivapalvelujen tarve lisääntyy. Sairaanhoitajapula on kuitenkin globaali ongelma, joka aiheuttaa haasteita henkilöstöhallinnon saralla monissa maissa. Yksi suurimmista syistä sairaanhoitajien vähenemiseen on ikääntyminen. Pitkä työura onkin tulevaisuudessa tärkeää, erityisesti työntekijäpulasta kärsivällä hoitoalalla.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin ikääntyvien sairaanhoitajien ajatuksia työssä jatkamisen kannalta merkityksellisistä tekijöistä. Tarkoituksena oli ymmärtää työssä jatkamiseen ja eläkeaikeisiin vaikuttavia tekijöitä ja samalla löytää myös konkreettisia toimenpiteitä, joita työntekijä ja työnantaja voivat tehdä, jotta eläkeikää lähestyvä työntekijä jatkaisi työssään pidempään. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, joka perustuu kymmeneen syksyllä 2016 kerättyyn haastatteluun yhdestä yliopistollisesta sairaalasta. Aineiston analyysissä käytettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoja.
Vain kolme kymmenestä haastatellusta sairaanhoitajasta suhtautui myönteisesti työssä jatkamiseen eläkeiän jälkeen. Vielä on siis tekemistä siinä, että sairaanhoitajat saataisiin pysymään työelämässä pidempään. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin tunnistaa tiettyjä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa työssä jatkamiseen tai eläkkeelle jäämiseen. Esimerkiksi fyysinen terveys, vuorotyö, ilmapiiri, ja esimiestyö ovat sellaisia tekijöitä, joiden merkitys on tullut esiin myös aiemmissa tutkimuksissa. Lisäksi tuloksissa nousi esiin muun muassa työn monipuolisuus ja haasteellisuus, vapaa-ajan merkitys, kokemuksen tuoma varmuus ja tietotekniikan haasteet. Kaikki tekijät olivat kuitenkin sellaisia, mihin työntekijä tai organisaatio voivat omilla toimillaan vaikuttaa.
Vaikka haastatteluiden perusteella oli löydettävissä työssä jatkamisen kannalta merkityksellisiä tekijöitä, tuloksien perusteella ei kuitenkaan noussut esiin yhtä oikeaa yhdistelmää, mikä saisi työntekijät jatkamaan tai lopettamaan työnteon, vaan syyt näyttäisivät olevan melko yksilöllisiä. Näyttäisikin siltä, että sen sijaan että ikääntyviä työntekijöitä kohdellaan yhtenäisenä ryhmänä, olisi hyvä panostaa yksilöllisempään kohteluun ja selvittää, mitkä kenellekin ovat niitä innostusta aiheuttavia tekijöitä, jotka voisivat lisätä työssä jatkamisen todennäköisyyksiä. Panostamalla tekijöihin, jotka näyttäytyvät voimavaroina ja kiinnittämällä huomiota työn vaatimuksiin, voidaan lisätä ikääntyvien sairaanhoitajien työssä jatkamisen todennäköisyyksiä.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin ikääntyvien sairaanhoitajien ajatuksia työssä jatkamisen kannalta merkityksellisistä tekijöistä. Tarkoituksena oli ymmärtää työssä jatkamiseen ja eläkeaikeisiin vaikuttavia tekijöitä ja samalla löytää myös konkreettisia toimenpiteitä, joita työntekijä ja työnantaja voivat tehdä, jotta eläkeikää lähestyvä työntekijä jatkaisi työssään pidempään. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, joka perustuu kymmeneen syksyllä 2016 kerättyyn haastatteluun yhdestä yliopistollisesta sairaalasta. Aineiston analyysissä käytettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoja.
Vain kolme kymmenestä haastatellusta sairaanhoitajasta suhtautui myönteisesti työssä jatkamiseen eläkeiän jälkeen. Vielä on siis tekemistä siinä, että sairaanhoitajat saataisiin pysymään työelämässä pidempään. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin tunnistaa tiettyjä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa työssä jatkamiseen tai eläkkeelle jäämiseen. Esimerkiksi fyysinen terveys, vuorotyö, ilmapiiri, ja esimiestyö ovat sellaisia tekijöitä, joiden merkitys on tullut esiin myös aiemmissa tutkimuksissa. Lisäksi tuloksissa nousi esiin muun muassa työn monipuolisuus ja haasteellisuus, vapaa-ajan merkitys, kokemuksen tuoma varmuus ja tietotekniikan haasteet. Kaikki tekijät olivat kuitenkin sellaisia, mihin työntekijä tai organisaatio voivat omilla toimillaan vaikuttaa.
Vaikka haastatteluiden perusteella oli löydettävissä työssä jatkamisen kannalta merkityksellisiä tekijöitä, tuloksien perusteella ei kuitenkaan noussut esiin yhtä oikeaa yhdistelmää, mikä saisi työntekijät jatkamaan tai lopettamaan työnteon, vaan syyt näyttäisivät olevan melko yksilöllisiä. Näyttäisikin siltä, että sen sijaan että ikääntyviä työntekijöitä kohdellaan yhtenäisenä ryhmänä, olisi hyvä panostaa yksilöllisempään kohteluun ja selvittää, mitkä kenellekin ovat niitä innostusta aiheuttavia tekijöitä, jotka voisivat lisätä työssä jatkamisen todennäköisyyksiä. Panostamalla tekijöihin, jotka näyttäytyvät voimavaroina ja kiinnittämällä huomiota työn vaatimuksiin, voidaan lisätä ikääntyvien sairaanhoitajien työssä jatkamisen todennäköisyyksiä.