Miltä tekstitykset tuntuvat : vastaanottotutkimus A2-saksan lukio-opiskelijoiden tunne- ja oppimiskokemuksista ruutu- ja ohjelmatekstitetyn elokuvakatkelman katselun aikana

Abstract

Ruutu- ja ohjelmatekstityksiä hyödynnetään kielten oppitunneilla opiskelun tukena katsottaessa multimodaalisia elokuvia ja ohjelmia. Katselun aikana opiskelijoissa herää erilaisia tunteita. Tässä tutkielmassa tarkastellaan lukion ensimmäisen ja toisen vuosikurssin pitkän A2-saksan oppimäärän opiskelijoiden tunne- ja oppimiskokemusta ruutu- ja ohjelmatekstitetyn elokuvakatkelman aikana. Tutkielma on laadullinen vastaanottotutkimus.

Aikaisemmissa tunteita ja tekstityksiä sivuavissa oppimissuorituksiin kohdistuvissa tutkimuksissa todetaan sekä ohjelma- että ruututekstitysten vähentävän opiskelijoiden tuntemaa ahdistusta verrattuna tekstittämättömään materiaaliin (ks. Taylor 2005; Pavesi & Perego 2008). Tässä tutkielmassa hypoteesina on, että ruututekstitetyn katkelman katsominen aiheuttaa opiskelijoissa miellyttävämpiä tunteita kuin ohjelmatekstitetyn katkelman katsominen, sillä ruututekstitysten voidaan olettaa olevan suomalaisille opiskelijoille tutumpia. Lisäksi ohjelmatekstityksiä lukevien opiskelijoiden oletetaan kokevan tunnetta siitä, että he oppivat enemmän verrattuna ruututekstityksiä lukeviin, mikä voi johtua niiden käyttökontekstista; ruututekstitysten voidaan olettaa liittyvän pääosin vapaa-ajalla tapahtuvaan elokuvien ym. katseluun, kun taas ohjelmatekstitysten lukeminen kouluympäristössä mahdollisesti aktivoi opiskelijaa kiinnittämään enemmän huomiota kieleen. On vaikea muodostaa hypoteesia siitä, millaisia eroja eri vaiheessa opintojaan olevien opiskelijoiden välillä on. He saattavat olla taidoiltaan eritasoisia, ja aikaisemmissa tutkimuksissa on ristiriitaisia tuloksia siitä, miten eri tekstitykset soveltuvat eri taitotasoille (ks. esim. Baltova 1999; Markham & Peter 2003; Díaz Cintas & Fernández Cruz 2008).

Tutkielman aineisto muodostuu pitkän oppimäärän A2-saksan lukion ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoiden kyselylomakevastauksista. Opiskelijat katsoivat yhdentoista minuutin pituisen katkelman saksalaisesta elokuvasta Die Welle ja vastasivat kysymyksiin katselun aikana heränneistä tunnekokemuksistaan. Muodostin kysymykset moniulotteisen tunneteorian ulottuvuuksien pohjalta täydentäen niitä kysymyksillä, jotka antoivat opiskelijoille mahdollisuuden monivivahteisempien tunnekokemusten kuvaamiseen ja perustelemiseen. Saadun aineiston perusteella tavoitteena on pystyä suosittelemaan oppilaslähtöisesti jompaakumpaa tekstitystä saksan kielen opiskelun tueksi. Tästä syystä analysoin aineistoa laadullisen sisällönanalyysin keinoin sen mukaan, miten katselu vastausten perusteella synnytti opiskelijoissa oppimiselle suotuisia positiivis-aktivoivia ja haitallisia negatiivis-passivoivia tunteita. Analysoin myös tunteiden aiheuttajia ja vastauksissa noussutta tunnetta oppimisesta.

Opiskelijoiden vastausten perusteella katselukokemus on yksilöllistä. Myös ryhmät erottautuivat toisistaan jossain määrin. Ensimmäisen vuosikurssin ohjelmatekstitysryhmä koki ristiriitaisia, vaikkakin aktivoivia tunteita, mikä johtui saksan kielen vaativuudesta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että opiskelijat ovat valmiita sietämään negatiivisia tunteita, jotta voisivat kehittyä saksan kielessä. Saman kurssin ruututekstitysryhmässä elokuvan tapahtumat herättivät sekä miellyttäviä että epämiellyttäviä tunteita. Tässä ryhmässä ei juuri koettu oppimisen tunnetta. Toisen vuosikurssin ohjelmatekstitysryhmä koki aktivoivia ja positiivisia tunteita sekä oppimista, vaikka saksan kielen takia katselu oli välillä haastavaa. Saman kurssin ruututekstitysryhmän opiskelijat kokivat yllättäen myös aktivoivia tunteita sekä kielen että elokuvan takia. Opiskelijat halusivat odottamatta myös haastaa itseään saksan kielen suhteen. Kaikille ryhmille yhteistä oli kuitenkin kiinnostuksen ja keskittymisen tunne.