Eurooppalaisen identiteetin diskurssi Suomen eduskunnassa ja Ranskan Assemblée nationalessa
Ponkala, Salla (2018)
2018
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-10-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201810262738
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201810262738
Tiivistelmä
Euroopan unioni (EU) on kohdannut viime aikoina useita haasteita. Jäsenmaissa kansallismieliset liikkeet ovat haastaneet hallituksia ja niiden yleisesti EU-myönteistä politiikkaa, mikä on näkynyt muun muassa Iso-Britannian päätöksenä erota EU:sta. Tutkijat ja EU:n instituutiot ovat ehdottaneet yhdeksi EU:n legitimiteetin vahvistamisen keinoksi yhteisen eurooppalaisen identiteetin rakentamisen.
Kansallisissa parlamenteissa käydyt julkiset keskustelut vaikuttavat merkittävästi kansallisen tason diskurssiin eurooppalaisesta identiteetistä, sillä parlamenttien tuottamat diskurssit omaksutaan nopeasti mediassa. Sitä kautta niistä muodostuu helposti vallitsevia mielipiteitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten eurooppalaisen identiteetin diskurssia rakennetaan toisaalta Suomen eduskunnassa (Eduskunta) ja toisaalta Ranskan parlamentin alahuoneessa, Assemblée nationalessa (Assemblée). Kyselytutkimusten perusteella suomalaiset kokevat itsensä huomattavasti enemmän eurooppalaisiksi kuin ranskalaiset, vaikka Ranskalla on Suomea merkittävästi pidempi historia EU:n jäsenmaana. Tämä tutkimus selvittää, voidaanko kyselytutkimuksissa havaitut erot havaita myös parlamenttien täysistuntokeskusteluissa. Tutkimuksen menetelmällisenä apuvälineenä on poliittinen diskurssianalyysi. Tutkimuksen aineisto koostuu Eduskunnan ja Assembléen vuoden 2017 aikana käymistä EU-aiheisista täysistuntokeskusteluista. Eurooppalainen identiteetti nähdään tässä sosiaalisena, kollektiivisena identiteettinä, ja tutkimuksen tieteenfilosofisena pohjana on sosiaalinen konstruktivismi.
Tutkimus osoittaa, että Eduskunta ja Assemblée rakentavat eurooppalaista identiteettiä hyvin eri tavoin. Erot identiteettidiskurssissa ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Kummankin identiteettidiskurssi koostuu viidestä temaattisesta aladiskurssista: eurooppalaisuudesta, me–muut-erottelusta, arvoista, symboleista ja EU:n integraatiosta. Eduskunnassa turvaudutaan useimmin arvodiskurssiin, kun taas Assembléessa symbolit ovat keskeisimmässä asemassa. Assemblée näyttäisi rakentavan eurooppalaista identiteettiä Eduskuntaa aktiivisemmin vedoten identiteetin kulttuuriperustaiseen osaan, kun taas Eduskunta näyttäisi korostavan enemmän kansalaisuuteen perustuvaa identiteettiä. Näin ollen parlamenttien tuottama identiteettidiskurssi on ristiriidassa eurobarometrien osoittamien identiteettikokemusten kanssa. Lisäksi identiteettidiskurssi näyttäisi olevan riippuvainen jäsenmaan liittymisajankohdasta unioniin, joten tutkimus vahvistaa aikaisempien tutkimusten havaintoja, joiden mukaan identiteettidiskurssit ovat vahvasti kontekstisidonnaisia.
Kansallisissa parlamenteissa käydyt julkiset keskustelut vaikuttavat merkittävästi kansallisen tason diskurssiin eurooppalaisesta identiteetistä, sillä parlamenttien tuottamat diskurssit omaksutaan nopeasti mediassa. Sitä kautta niistä muodostuu helposti vallitsevia mielipiteitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten eurooppalaisen identiteetin diskurssia rakennetaan toisaalta Suomen eduskunnassa (Eduskunta) ja toisaalta Ranskan parlamentin alahuoneessa, Assemblée nationalessa (Assemblée). Kyselytutkimusten perusteella suomalaiset kokevat itsensä huomattavasti enemmän eurooppalaisiksi kuin ranskalaiset, vaikka Ranskalla on Suomea merkittävästi pidempi historia EU:n jäsenmaana. Tämä tutkimus selvittää, voidaanko kyselytutkimuksissa havaitut erot havaita myös parlamenttien täysistuntokeskusteluissa. Tutkimuksen menetelmällisenä apuvälineenä on poliittinen diskurssianalyysi. Tutkimuksen aineisto koostuu Eduskunnan ja Assembléen vuoden 2017 aikana käymistä EU-aiheisista täysistuntokeskusteluista. Eurooppalainen identiteetti nähdään tässä sosiaalisena, kollektiivisena identiteettinä, ja tutkimuksen tieteenfilosofisena pohjana on sosiaalinen konstruktivismi.
Tutkimus osoittaa, että Eduskunta ja Assemblée rakentavat eurooppalaista identiteettiä hyvin eri tavoin. Erot identiteettidiskurssissa ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Kummankin identiteettidiskurssi koostuu viidestä temaattisesta aladiskurssista: eurooppalaisuudesta, me–muut-erottelusta, arvoista, symboleista ja EU:n integraatiosta. Eduskunnassa turvaudutaan useimmin arvodiskurssiin, kun taas Assembléessa symbolit ovat keskeisimmässä asemassa. Assemblée näyttäisi rakentavan eurooppalaista identiteettiä Eduskuntaa aktiivisemmin vedoten identiteetin kulttuuriperustaiseen osaan, kun taas Eduskunta näyttäisi korostavan enemmän kansalaisuuteen perustuvaa identiteettiä. Näin ollen parlamenttien tuottama identiteettidiskurssi on ristiriidassa eurobarometrien osoittamien identiteettikokemusten kanssa. Lisäksi identiteettidiskurssi näyttäisi olevan riippuvainen jäsenmaan liittymisajankohdasta unioniin, joten tutkimus vahvistaa aikaisempien tutkimusten havaintoja, joiden mukaan identiteettidiskurssit ovat vahvasti kontekstisidonnaisia.