Molecular dynamics of talin-integrin interaction
Kukkurainen, Sampo (2018)
Kukkurainen, Sampo
Tampere University Press
2018
Lääketieteellinen teknologia ja bioteknologia - Medical technology and biotechnology
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-10-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0889-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0889-6
Tiivistelmä
Solut tunnustelevat ympäristöään ja tarttuvat alustaansa integriineillä, solukalvon reseptoriproteiineilla. Taliini-proteiini sitoutuu integriinin solunsisäiseen häntään, aktivoi integriinin ja kytkee sen solutukirankaan. Taliini-integriini-kompleksi välittää mekaanisia signaaleja soluväliaineen ja solutukirangan välillä, ja taliiniin näin kohdistuva venytys kytkee päälle ja pois päältä erilaisia signaalireittejä. Nämä mekaaniset ja biokemialliset signaalit puolestaan vaikuttavat solun muotoon ja liikkumiseen sekä geenien ilmentymiseen. Taliinin ja integriinin vuorovaikutuksia on tutkittu laajasti, mutta vielä ei ole selvää, miten taliini aktivoi integriinin. Taliinin integriiniä aktivoivan rakenneosan koko rakennetta ei myöskään ole pystytty selvittämään.
Väitöskirjassani keskityn tutkimaan integriinin ja taliinin vuorovaikutuksia molekyylidynamiikkasimulaatioilla. Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä tutkimme miten taliinin ja integriinin vuorovaikutukset muuttuvat mekaanisessa rasituksessa. Taliiniin ja integriiniin kohdistuvaa rasitusta mallinsimme vetämällä näitä irralleen toisistaan molekyylidynamiikkasimulaatioissa. Havaitsimme, että taliini-integriini-kompleksi kesti hyvin rasitusta, kun integriini oli sitoutuneena taliiniin vastakkaissuuntaisena β-säikeenä, ja integriinin NPxY-motiivi sitoutui taliiniin vain löyhästi.
Toisessa ja kolmannessa osatyössä tutkimme taliinin ja αIIbβ3-integriinin vuorovaikutuksia simulaatioissa, jossa oli mukana solukalvomalli. Fosfoinositidien tiedetään osallistuvan integriinin toiminnan säätelyyn, ja sisällytimmekin osassa simulaatioista solukalvoon neutraalien fosfolipidien lisäksi negatiivisesti varautuneita fosfoinositideja. Näissä simulaatioissa tarkasteltiin sekä julkaistuun kristallografiseen rakenteeseen pohjautuvaa pitkänomaista mallia että kompaktia muotoa, jonka mallinsin taliinin sekvenssihomologian perusteella. Pitkänomaiseen muotoon perustuvissa simulaatioissa havaitsimme, että solukalvon fosfoinositidit voivat häiritä integriinin alayksiköiden välisiä vuorovaikutuksia, ja mahdollisesti myös aktivoida integriiniä. Kompaktilla taliinimallilla tehdyistä simulaatioista ennustimme, että taliinin joustava silmukkarakenne asettuu solukalvolla suoraan kontaktiin integriinin kanssa. Biofysikaaliset kokeet ja solukokeet tukevat sekä kompaktia taliinimalliamme että taliinin silmukkarakenteen ja integriinin välistä vuorovaikutusta.
Väitöskirjassani keskityn tutkimaan integriinin ja taliinin vuorovaikutuksia molekyylidynamiikkasimulaatioilla. Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä tutkimme miten taliinin ja integriinin vuorovaikutukset muuttuvat mekaanisessa rasituksessa. Taliiniin ja integriiniin kohdistuvaa rasitusta mallinsimme vetämällä näitä irralleen toisistaan molekyylidynamiikkasimulaatioissa. Havaitsimme, että taliini-integriini-kompleksi kesti hyvin rasitusta, kun integriini oli sitoutuneena taliiniin vastakkaissuuntaisena β-säikeenä, ja integriinin NPxY-motiivi sitoutui taliiniin vain löyhästi.
Toisessa ja kolmannessa osatyössä tutkimme taliinin ja αIIbβ3-integriinin vuorovaikutuksia simulaatioissa, jossa oli mukana solukalvomalli. Fosfoinositidien tiedetään osallistuvan integriinin toiminnan säätelyyn, ja sisällytimmekin osassa simulaatioista solukalvoon neutraalien fosfolipidien lisäksi negatiivisesti varautuneita fosfoinositideja. Näissä simulaatioissa tarkasteltiin sekä julkaistuun kristallografiseen rakenteeseen pohjautuvaa pitkänomaista mallia että kompaktia muotoa, jonka mallinsin taliinin sekvenssihomologian perusteella. Pitkänomaiseen muotoon perustuvissa simulaatioissa havaitsimme, että solukalvon fosfoinositidit voivat häiritä integriinin alayksiköiden välisiä vuorovaikutuksia, ja mahdollisesti myös aktivoida integriiniä. Kompaktilla taliinimallilla tehdyistä simulaatioista ennustimme, että taliinin joustava silmukkarakenne asettuu solukalvolla suoraan kontaktiin integriinin kanssa. Biofysikaaliset kokeet ja solukokeet tukevat sekä kompaktia taliinimalliamme että taliinin silmukkarakenteen ja integriinin välistä vuorovaikutusta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]