Ulkomailta tulleiden lääkäreiden sanasto laillistamiskuulustelussa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaista sanastoa ulkomailta Suomeen saapuneet lääkärit ovat käyttäneet Tampereen yliopiston järjestämässä laillistamiskuulustelussa, joka EU- ja ETA-maiden ulkopuolella kouluttautuneiden lääkäreiden on läpäistävä saadakseen oikeuden harjoittaa ammattiaan Suomessa. Tutkimus liittyy Tampereen yliopistossa toteutettuun tutkimushankkeeseen, joka pyrki selvittämään, millainen yhteys ulkomailta saapuvien lääkäreiden kielitaidolla on kuulustelun heikkoon läpäisyprosenttiin.

Tutkimuksen tarkoitus on hahmottaa yleiskuva kuulusteluun osallistuneiden lääkärien käyttämästä sanastosta ja heidän sanastotaidoistaan. Lisäksi tutkimus pyrkii selvittämään, millainen yhteys sanastotaidoilla ja koemenestyksellä on mahdollisesti havaittavissa. Empiiristä aineistoa tarkastellaan sanatasolla, mutta sanojen kontekstia on hyödynnetty esimerkiksi aineiston luokittelussa. Empiirinen aineisto koostuu laillistamiskokeen vastauksista, jotka 46 kokeeseen osallistunutta lääkäriä on kirjoittanut suomeksi kolmiosaisen kuulustelun ensimmäisessä vaiheessa. Kyseessä on kirjallinen koe, jonka kysymykset koskevat käytännön potilastapauksia. Aineiston tuottaneet lääkärit oli jaettavissa kielitaustan perusteella kahteen ryhmään, sillä heistä kahdeksan on tulkittu natiiveiksi suomenpuhujiksi.

Analyysi hyödyntää kvantitatiivisia menetelmiä ja tilastollista analyysiä. Se on toteutettu kahdessa vaiheessa, joista kumpikin nostaa esiin sekä yksittäisten lääkärien että kieliryhmien välisiä eroja. Ensin tutkimus rakentaa deskriptiivisesti yleiskuvaa käytetystä sanastosta ja erittelee sitä muun muassa sanojen sanaluokkien, kompleksisuuden ja pituuden näkökulmasta. Lisäksi käytetty leksikko on luokiteltu ammatillisen erityisyyden mukaan erikoisammattisanastoon, terveyssanastoon ja yleissanastoon. Toisessa vaiheessa tutkimus keskittyy käytettyyn yleissanastoon, jota tarkastellaan frekvenssiin, käytetyn sanaston laajuuteen ja toiston määrään perustuvilla menetelmillä. Frekventeintä sanastoa esitellään sanaluokittain. Käytettyä leksikkoa on suhteutettu ulkoiseen taajuussanastoon, ja teksteistä on laskettu leksikaalista diversiteettiä kuvaavia tunnuslukuja (TTR, MTLD, Shannonin entropia). Lopuksi tutkimus tarkastelee diversiteetti-indeksien, lekseemien frekvenssien avulla laskettujen kumulatiivisten prosenttien ja laillistamiskokeen pistemäärien tilastollista yhteyttä.

Tutkimuksen mukaan kuulusteluun osallistuneiden lääkärien sanastotaidot vaihtelivat huomattavasti ja korreloivat koemenestyksen kanssa selvästi. Yleissanaston perusteella kokeessa heikoimmin menestyneillä sanasto oli muita köyhempää ja frekventimpää, kun taas hyvin suoriutuneet käyttivät yleensä monimuotoisempaa sanastoa. Suomen kaikkein yleisimmän sanaston käytön määrä oli käänteisessä korrelaatiossa koemenestyksen kanssa. Lisäksi kokeen hyväksytysti läpäisseet käyttivät keskimäärin harvinaisempaa sanastoa kuin kokeessa hylätyt.