Luontokävelyn ja psykologisten harjoitteiden vaikutus elinvoimaisuuteen, tunnetilaan ja empaattisuuteen

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten kaupunkipuistossa toteutettu luontokävely ja sen aikana tehtävät psykologiset harjoitteet vaikuttavat elinvoimaisuuteen, tunnetilan miellyttävyyteen, tunnetilan virittyneisyyteen ja empaattisuuteen. Eri kävelyryhmiä verrattiin toisiinsa kaikkien hyvinvointimuuttujien osalta. Tutkimuksen aineisto kerättiin RestoWalk-tutkimushankkeessa kesällä 2017. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 121 työikäistä henkilöä (86 % naisia). Osallistujat satunnaistettiin kolmeen kävelyryhmään, joissa kaikissa käveltiin noin viiden kilometrin lenkki Tampereen Hatanpään Arboretum-puistossa. Yksi ryhmä käveli ilman harjoitteita, toinen harjoiteryhmistä suoritti kävelyn aikana elpymispohjaisia harjoitteita ja kolmas aisti- ja mielikuvituspohjaisia harjoitteita. Eri kävelyryhmien vertailu tehtiin kaksisuuntaisella sekamuotoisella toistomittausten varianssianalyysilla. Lisäksi kontrolloitiin iän, sukupuolen ja luontosuuntautuneisuuden vaikutus jokainen yksitellen. Tutkimustulosten perusteella elinvoimaisuus, miellyttävyys ja empaattisuus lisääntyivät ja virittyneisyys laski kävelyn aikana. Ryhmällä ei ollut omavaikutusta. Kävelyryhmien välillä oli eroa elinvoimaisuuden muutoksessa, ja tulos säilyi merkitsevänä vielä taustamuuttujien kontrolloinnin jälkeen. Elinvoimaisuus lisääntyi enemmän elpymisharjoiteryhmässä kuin aisti- ja mielikuvitusharjoiteryhmässä. Muiden ryhmien välillä eroa ei löytynyt. Tulokset psykologisten harjoitteiden hyödyistä eivät olleet täysin ennakko-oletusten mukaisia ja toivat uutta mielenkiintoista tietoa aiheesta. Tutkimus toi kuitenkin tukea aikaisempaan tutkimustietoon luonnon hyvinvointivaikutuksista. Tutkimusta voidaankin pitää tärkeänä, koska vastaavaa koeasetelmaa ei ole oletettavasti aikaisemmin toteutettu. Muita tämän tutkimuksen etuja olivat aito luontoaltistus, toistomittausasetelma sekä erilaisten psykologisten harjoitteiden vertailu. Toisaalta tutkimuksen tulosten tulkintaa rajoittavat esimerkiksi tunnetilan mittariin liittyvät haasteet ja sukupuolijakauman homogeenisuus. Vaikka tämä tutkimus antoi mielenkiintoista tietoa elpymisharjoitteiden hyödyntämisestä elinvoimaisuuden lisäämisessä, jatkossa olisi tärkeää selvittää, vahvistuuko tulos, ettei harjoitteista saada lisähyötyä pelkkään luontokävelyyn verrattuna. Lisäksi pitäisi selvittää, mitkä ovat psykologisten harjoitteiden sisällöissä vaikuttavia ja toisaalta elpymistä häiritseviä tekijöitä. Tutkimus tulisi toisintaa erilaisilla tutkimusjoukoilla erilaisissa luontoympäristöissä. Tutkimus herättää kysymyksen, voitaisiinko psykologisia harjoitteita hyödyntää tehostamaan luonnon hyvinvointihyötyjä kiireisissä kaupunkiympäristöissä.