The Effect of Operation Volume on the Management and Prognosis of Pancreatic Cancer Patients in Finland

Abstract

Haimasyöpä on tunnetusti huonoennusteinen syöpä. Tällä hetkellä kasvaimen poistoleikkaus yhdistettynä solunsalpaajahoitoihin on paras keino parantaa ennustetta merkittävästi. Kuitenkin vain noin 15 - 20% potilaista kuuluu leikkaushoidon piiriin diagnosointihetkellä. (Ducreaux et al. 2015) Haimaleikkauksiin liittyy myös korkeaa kuolleisuutta ja sairastuvuutta. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että riittävä leikkausvolyymi parantaa haimaleikkauksen jälkeistä ennustetta. Tämän väitöskirjatyön tarkoitus oli tutkia leikkausmäärän vaikutusta haimasyöpäpotilaiden hoitolinjoihin ja ennusteeseen leikkauksen jälkeen Suomessa. Tutkimuksessa korkean leikkausmäärän rajana pidettiin 20 haiman ja pohjukaissuolen ja koko haiman poistoa vuosittain. Tutkimus koostui neljästä rekisteripohjaisesta retrospektiivisesta osatyöstä, joiden aineistot olivat valtakunnallisia.

Ensimmäisessä osatyössä käsiteltiin vuosina 2000 - 2008 leikattujen haiman duktaalista denokarsinoomaa (PDAC) sairastavien potilaiden pitkäaikaisennustetta leikkauksen jälkeen. Tutkimuksessa todettiin että monella pitkäaikaiselossaolijalla tauti oli leikattu T3N1-vaiheessa, ja että korkeat leikkausmäärät vaikuttivat suotuisasti pitkäaikaiselossaoloon.

Toinen osatyö käsitteli leikkausmäärän vaikutusta vuosina 2002 – 2008 leikattujen PDAC-potilaiden ennusteeseen. Tutkimus osoitti, että sekä 30 vuorokauden että 90 vuorokauden kuolleisuus oli matalammillaan, kun leikkausmäärä on suuri. Lisäksi todettiin, että kahden ja kolmen vuoden elossaolot olivat korkeimmat suuren leikkausmäärän ryhmässä. Korkean leikkausmäärän yksiköissä myös patologian raportit vaikuttivat kattavimmilta.

Kolmas osatyö kuvasi vuonna 2003 tai 2008 diagnosoitujen haimasyöpäpotilaiden hoitolinjoja suhteessa sairaanhoitopiiriin, jossa diagnoosi on tehty. Tutkimustulokset kertovat, että alueilla, joissa on korkean leikkausmäärän haimakeskus, suurempi osa haimasyöpäpotilaista päätyy leikkaushoitoon.

Neljäs osatyö käsitteli leikkausmäärien vaikutusta haimaleikkausten jälkeiseen 90 vuorokauden ennusteeseen, komplikaatioihin ja kulutettuihin taloudellisiin voimavaroihin. Aineisto käsitteli vuosina 2012 - 2014 tehtyjä haimaleikkauksia. Tutkimuksessa todettiin, että korkeat leikkausmäärät johtivat matalampaan 30- ja 90 vuorokauden kuolleisuuteen ja kokonaishoitokustannuksiin.

Johtopäätöksenä voidaan esittää, että haimasyövän hoidossa on eroja sairaanhoitopiirien välillä Suomessa. Tulokset korostavat riittävän leikkausmäärän merkitystä kirurgisen hoidon suunnittelussa ja toteuttamisessa. Lisäksi voidaan todeta, että riittävä leikkausmäärän voi alentaa kokonaishoidon kustannuksia haimasyöpäpotilailla. Tutkimustulokset puoltavat haimaresektioiden keskittämistä yksiköihin, joissa leikkausmäärä on suuri.

Pancreatic cancer (PC) is known for poor overall prognosis. Surgery combined with oncologic therapy is currently the best way to improve five- year survival and only 15-20% (Ducreaux et al. 2015) of patients are candidates for surgery. Moreover, pancreatic resections are associated with high mortality and morbidity rates. Internationally it has been reported that a sufficient operation volume has a beneficial effect on the short- and long- term prognosis after surgery. This thesis aimed to study the effect of operation volume on postoperative prognosis and quality of management of PC patients in Finland. A high volume centre (HVC) was defined as a centre performing at least 20 pancreatoduodenectomies (PD) and total pancreatectomies (TP) per year. The thesis comprises four retrospective studies based on national Finnish data.

The first part focuses on long-term survival after pancreatic resection among pancreatic ductal adenocarcinoma (PDAC) patients. The data comprise patients operated on between 2000 and 2008. The study shows that many long-term survivors carried a T3N1-disease. High operation volume was associated with lenghtened survival.

The second part analyses the effect of operation volume on post- operative prognosis among PDAC patients operated on between 2002 and 2008. The study shows that both 30- and 90-day mortalities were lowest in HVCs. Moreover, two- and three-year survivals were highest in the high volume group. Pathological reports seemed more precise in centres with higher operation volumes.

The third part comprises data on patients with PC diagnosed either in 2003 or in 2008. The treatment strategies are analysed in relation to the health care district where the diagnoses was set. The study shows that more patients were selected for surgery in those health care districts having a high volume pancreatic centre.

The fouth part analyses the effect of operation volume on complications, prognosis and resource utilisation after a pancreatic resection during the first 90 days among patients undergoing pancreatic resection between 2012 and 2014. The study showed that a high operation volume was associated with lower 30 and 90- day mortality and lower overall costs.

As a conclusion, this study shows that management of PC differed across health care districts in Finland. The results emphasize the benefits of high operation volume in planning and conducting the surgical care of PC patients. Moreover, pancreatic resections performed in HVCs can result in lower overall treatment costs. These findings support the centralization of pancreatic resections to HVCs.