Presenteeism among an industrial population : The development and validation of a presenteeism scale

Abstract

Monet tutkimukset ovat jo vuosikymmenten ajat raportoineet sairauspoissaolojen, tuottavuuden ja terveyskustannusten välisestä yhteydestä, mutta uusi näkökulma sairausläsnäolo eli presenteismi on ollut tutkijoiden kiinnostuksen kohteena vasta viimeisen kahden vuosikymmenen ajan. Alun perin presenteismi on tarkoittanut työntekijän sairausläsnäoloa työpaikalla ja alentunutta kapasiteettiä suoriutua työtehtävistään. Presenteismi-käsite on kuitenkin muotoutunut vuosien aikana ja nykyään presenteismin syinä on myös muita tekijöitä kuin työntekijän terveydentila, kuten työpaikan toimintatavat ja psykososiaaliset tekijät.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kehittää koettuun työkykyyn ja sen osoittimena toimivaan työkykypisteytykseen perustuva presenteismi-mittari (tuottavuuden menetys) sekä testata mittaria ja raportoida sen käytettävyydestä teollisuudessa. Työkykykonseptin ja työkykypisteiden käyttö on ollut yleistä sairauspoissaolotutkimuksessa, mutta niiden käyttö on uutta presenteismitutkimuksessa. Tämä tutkimus olettaa, että presenteismi ja koetun tuottavuuden menetys ovat synonyymejä.

Väitöskirja koostuu neljästä osajulkaisusta. Ensimmäiseksi kehitettiin presenteismi-mittari. Sitten mittaria käytettiin presenteismin prevalenssin ja tuottavuuden menetysten mittaamiseen. Sen jälkeen mittaria käytettiin tuottavuuden menetysten kustannuslaskennassa ja osoittamaan koetun johtamisen ja presenteismin välinen yhteys. Lopuksi mittari validoitiin. Kolme osajulkaisua perustui kyselytutkimuksiin, jotka toteutettiin suuressa suomalaisessa elintarviketeollisuusyrityksessä. Yksi osajulkaisu perustui poikkileikkaustutkimukseen pienissä ja keskisuurissa metsäteollisuuden puunkorjuuyrityksissä. Elintarviketeollisuusyritykseen liittyvissä osajulkaisuissa oli 847–1363 osallistujaa. Metsäteollisuuden puunkorjuuyrityksiin liittyvässä osajulkaisussa oli 339 osallistujaa, joista 151 oli yrittäjiä ja 188 työntekijöitä.

Käsiteltävä aineisto kerättiin kolmessa ensimmäisessä tutkimuksessa poikkileikkauksina toteutettujen kyselyjen avulla vuosina 2003, 2005 ja 2007. Kyselyt sisälsivät kysymyksiä koetusta terveydentilasta ja työkyvystä sekä koetusta johtamisesta. Työntekijöiden sairauspoissaolotiedot vuosilta 2003 - 2008 saatiin yrityksen henkilörekisteristä, ja ne linkitettiin kyselyihin osallistuneiden vastauksiin. Tehollinen vuotuinen työaika laskettiin vähentämällä sairauspoissaolopäivät vuotuisista työpäivistä. Presenteismistä aiheutuva tuottavuuden menetys laskettiin tehollisesta työajasta. Kerätyt tiedot analysoitiin logistisen regressioanalyysin sekä yleisen lineaarisen mallin negatiivisen binomiregression (GLM) avulla.

Neljännessä tutkimuksessa käsiteltävä aineisto kerättiin poikkileikkauksena toteutetun kyselyn avulla vuonna 2016. Kysely sisälsi kysymyksiä koetusta työkyvystä, koetusta tuottavuuden menetyksestä, presenteismistä, työkuormasta, taloudellisista riskeistä sekä tulos- ja tehokkuusvaatimuksista. Aineisto käsiteltiin logistisen regression sekä ROC- analyysin (Receiver Operating Characteristic) avulla.

Tutkimus osoitti, että työkykykonseptia ja työkykypisteisiin perustuvaa mittaria voidaan käyttää presenteismin ja tuottavuuden menetysten arvioinnissa. Koettu työkyky asteikolla 4 - 10 voidaan muuttaa tuottavuudenmenetys -prosenteiksi 0:sta 26:een. Presenteismin prevalenssi oli 48% sekä elintarviketeollisuusyrityksessä että puunkorjuuyrityksissä. Sairauspoissaoloista johtuva tuottavuuden menetys (5.0%) oli suurempi kuin presenteismistä johtuva tuottavuuden menetys (3.7%) elintarvikeyrityksen tuotantotyöntekijöillä. Tutkimus myös osoitti, että vuotuisen tuottavuuden menetyksen kustannukset ovat huomattavan suuret suhteutettuna yrityksen taloudellisiin tunnuslukuihin ja suurin osa presenteismipäivistä muodostuu työntekijöistä, joiden koettu työkykypisteluku on 7 tai 8. Tutkimus osoitti, että työtehtävä (toimisto- tai tuotantotyö) oli merkittävä tekijä presenteismin määrässä, mutta koettu johtaminen selitti presenteismin jakaumaa ryhmien sisällä vielä tarkemmin.

Työkykykonsepti on hyvä viitekehys presenteismitutkimukselle, ja koettuun työkykyyn liittyvä mittari on validi presenteismin prevalenssin ja tuottavuuden menetysten määrittämisessä. Kehitettyä mittaria voidaan käyttää myös tuottavuuden menetysten kustannuslaskennassa sekä koetun johtamisen ja presenteismin välisen yhteyden arvioimisessa.

In numerous published studies, associations have been reported among sickness absence, health costs and productivity loss in industries. However, another emerging issue concerns presenteeism and productivity loss, which have gained increasing attention in the occupational health research during the last two decades. Originally, the term presenteeism was used to define the presence in the workplace of workers who were unable to work to full capacity because of poor health. However, the definition has evolved to include non-health-related factors, such as psychosocial issues and organisational practices.

It has been reported that an employee’s decreased health status is a factor in presenteeism, which is associated with an employee’s health status and work ability. The concept of work ability has been commonly used in the research on sickness absence, but not in the research on presenteeism. The present study aims to develop, test and validate a presenteeism scale based on work ability in order to assess the prevalence of presenteeism and productivity loss among an industrial population.

Three sub-studies are based on data collected from a Finnish food industry company. One study is based on data collected from one small and middle-sized enterprise in forestry harvesting. The number of subjects studied in the food industry ranged between 847 and 1,363. The number of subjects in the forestry harvesting study was 339, which consisted of 151 entrepreneurs and 188 workers.

Regarding the food industry, the data were collected through cross-sectional questionnaire surveys that were conducted in 2003, 2005 and 2007. The surveys included questions on perceived health status and perceived work ability as well as perceived leadership (Study III). The company’s personnel register data on sickness absence between 2003 and 2008 were linked to the questionnaire survey, and the net annual working days per employee were calculated by subtracting the number of sickness absence days from the number of annual working days. The register data were also used to assess the number of sickness absence days in relation to the total productivity loss incurred by both presenteeism and absenteeism. In this dissertation, productivity loss stands for subjective, perceived productivity loss, and presenteeism and productivity loss are considered synonymous.

The productivity loss incurred by presenteeism was assessed by the developed presenteeism scale in this study, according to which the work ability score (WAS) of 8 on a scale from 0 to 10 indicates presenteeism, which corresponds to a productivity loss rate of 5%. With each downward step in the work ability scale, productivity loss is increased by five percentage points. Perceived work ability scores of 9 and 10 corresponded to a zero-loss rate. A perceived WAS of less than 4 was excluded. The data were analysed using binary logistic regression and a generalised linear model (GLM) with a negative binomial assumption.

Regarding forestry harvesting, data were collected using a cross-sectional questionnaire survey of perceived work ability, perceived productivity loss, presenteeism, workload, economic risks and performance requirements. The data were analysed using a binary logistic regression, and the performance on the presenteeism of scale was analysed using receiver-operating characteristic (ROC) curves.

Perceived work ability was a robust indicator, and it was interchangeable with presenteeism. Work ability scores from 4 to 10 were quantified in terms of productivity loss percentages from 0% to 26%, which were used to assess the prevalence of presenteeism and productivity loss. The prevalence of presenteeism both in the food industry and among the forestry harvest workers was 48%. The productivity loss due to sickness absence (5.0%) was higher than the productivity loss due to presenteeism (3.7%) among the food factory workers. The self–estimated productivity loss was 7.4%. The corresponding loss, as assessed on the Presenteeism Scale, varied between 7.3% and 10.0% among forestry harvest workers.

The results also showed that the annual productivity loss costs were remarkable compared to the company’s business figures. The employees with perceived work ability scores of 7 and 8 comprised the highest share of presenteeism days. The average percentage of presenteeism was higher among factory workers compared to office workers. The perceived leadership explained the variations in presenteeism between and among the factory and office workers. The perceived poor leadership was associated with a higher likelihood of presenteeism (rate ratio [RR] 1.64, 95% confidence intervals [CI] 1.51–1.78).

The results of this study showed that the concept of work ability and the work ability score-based instrument, the Presenteeism Scale, could be used to assess the prevalence of presenteeism and productivity loss among an industrial population as well as the related costs. The scale also could be used to assess the association between perceived leadership and presenteeism. Overall, the work ability concept is an effective framework for use in the presenteeism research, and the Presenteeism Scale is a valid instrument for use in predicting presenteeism and assessing productivity loss.