"Semmonen kevyempi vaihtoehto" : diskurssianalyyttinen tutkimus muun varhaiskasvatuksen merkityksestä kuntien varhaiskasvatuspalveluna

Abstract

Tässä diskurssianalyyttisessa tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia merkityksiä muulle varhaiskasvatukselle tuotetaan osana kuntien varhaiskasvatuspalveluja, ja miten muuta varhaiskasvatusta koskevia järjestämistapoja perustellaan. Muuhun varhaiskasvatukseen liittyviä puhetapoja tarkastelemalla oli tarkoitus tuottaa tietoa varhaiskasvatuspalveluiden alueellisista eroista ja niihin mahdollisesti vaikuttavista kulttuurisista tekijöistä. Aineistona tutkimuksessa oli kymmenen suomalaisen kunnan varhaiskasvatuksen verkkosivut, sekä kymmenen varhaiskasvatuksen viranhaltijan asiantuntijahaastattelua. Tutkimuksen diskursiivinen analyysi perustui haastatteluaineistoon.

Tulokset osoittivat, että muun varhaiskasvatustoiminnan järjestämistavat olivat kunnissa moninaiset. Muun varhaiskasvatuksen asema kunnissa vaihteli 3. sektorin vastuulla olevasta toiminnasta kunnan järjestämää osa-aikaista varhaiskasvatusta osin korvaavaksi palvelumuodoksi. Muu varhaiskasvatus piti sisällään hyvin erityyppistä toimintaa myönnettyä kerhopaikkaa edellyttävästä kiinteästä ryhmätoiminnasta avoimeen toimintaan ja lasten tilapäishoitoon. Toiminnasta käytetty käsitteistö oli kirjavaa.

Haastatteluaineiston diskursiivisen analyysin pohjalta erottui kolme keskenään limittäistä, muun varhaiskasvatuksen järjestämistä jäsentävää diskurssia, jotka tässä tutkimuksessa nimettiin valinnanvapausdiskurssiksi, huolenpitodiskurssiksi ja resurssidiskurssiksi. Valinnanvapausdiskurssissa muun varhaiskasvatuksen järjestämisen merkitys nähtiin perheiden valinnanvapautta ja varhaiskasvatuksen palvelutarjonnan joustavuutta lisäävänä palveluna. Keskeistä tässä diskurssissa oli vanhemmille tuotettu asiantuntijapositio ja perheiden yksilöllisten tarpeiden korostaminen. Huolenpitodiskurssissa muun varhaiskasvatuksen järjestämisen merkitys rakentui ennaltaehkäisevän työn ja vanhemmuuden tukemisen näkökulmasta. Muu varhaiskasvatus näyttäytyi subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden piirissä olevien päiväkotien ja perhepäivähoidon varhaiskasvatuksesta erillisenä toimintana, joka konkretisoitui puheessa matalan kynnyksen kohtaamispaikkana. Resurssidiskurssissa muun varhaiskasvatuksen merkitys jäsentyi joko kunnalle ylimääräisinä palveluina, joiden järjestämiseen ei katsottu olevan tarvetta tai mahdollisuuksia, tai vaihtoehtoisesti muut varhaiskasvatuspalvelut nähtiin nk. kevyempänä varhaiskasvatusmuotona, jonka merkitys rakentui osa-aikaista varhaiskasvatusta osin korvaavaksi varhaiskasvatuspalveluksi. Yhteistä näille kahdelle jäsennystavalle oli muun varhaiskasvatuksen järjestämisen perustelu kunnan resurssien riittävyyden näkökulmasta.

Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että yhteisestä lainsäädännöstä huolimatta muun varhaiskasvatuksen järjestämiseen liittyy erilaisia, kuntien paikallisiin olosuhteisiin ja arvoihin liittyviä tavoitteita. Näin ollen lapset osallistuvat Suomessa vaihtelevin perustein järjestettyyn muuhun varhaiskasvatustoimintaan, jolle ei ole muodostunut vakiintunutta asemaa nimenomaisesti lapsen varhaiskasvatuksen toimintamuotona.

Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa, Tampereen yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistä CHILDCARE-tutkimushanketta, jossa tutkitaan tasa-arvon kysymyksiä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja lastenhoidon tukien järjestelmässä.