Lasten asumisratkaisuihin liittyvä päätöksenteko : olosuhdeselvityksen merkitykselliset sisällöt ja sosiaalityön asiantuntijuus käräjäoikeuden tuomarien näkökulmasta

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin käräjäoikeuden tuomareiden näkemyksiä olosuhdeselvityksen toimivuudesta ja sisällöistä nykymuodossaan. Aineisto kerättiin kolmesta suuresta suomalaisesta kaupungista keväällä 2018. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Tutkimuksen keskiössä oli selvittää, miten tuomarit lukevat ja hyödyntävät olosuhdeselvityksiä päättäessään lapsen asumisratkaisusta ja minkälainen tieto on relevanttia. Lisäksi tarkastelun kohteena oli sosiaalityön asiantuntijuudesta rakentuva käsitys.

Keskeisin johtopäätös tutkimuksen perusteella on se, että olosuhdeselvityksellä on eri funktioita riippuen tarkastellaanko sitä oikeuslaitoksen, sosiaalitoimen vai asianosaisten näkökulmasta. Aineistosta nousi esille, että olosuhdeselvityksessä on todellisuudessa kolme erillistä osiota, jotka ovat viranomaisraporttien kokoaminen, lapsen mielipiteen selvittäminen ja olosuhteiden arviointi. Tärkeimpinä osioina olosuhteiden arvioinnissa ovat kuvaukset lapsen ja vanhemman välisistä suhteista, vanhempien välisistä suhteista sekä vanhemmuudesta ja lisäksi tuomarit kaipaavat tietoa lapsen arjen sujumisesta sekä kasvatuksesta. Myös kodin sisäiset ihmissuhteet vaikuttavat osaltaan ratkaisuun.

Tutkimuksessa selvisi, että olosuhdeselvityksissä on paljon kuvailua, joka ei ole olennaista lasten asumisratkaisun kannalta. Olennaista on selvittää merkitykselliset olosuhteet. Mikäli olosuhteet eivät poikkea asiantuntijan arvioon perustuvasta tavanomaisesta, tieto ei ole merkityksellistä myöskään oikeustyöskentelyssä. Sosiaalityön asiantuntijuus tulisi vahvimmin esille olosuhdeselvitystyössä siinä, että selvityksessä pystyttäisiin esittämään lapsen edun kannalta oleellinen tieto analysoituna, sosiaalityön asiantuntemusta hyödyntäen. Tärkeimmäksi osioksi tuomarit nostivat johtopäätökset, joka aikaisemman tutkimuksen perusteella kuitenkin jää usein sisällöltään ohueksi. Lisäksi olisi tärkeää, että selvitystyö voisi alkaa ilman pitkää viivettä.

Lisäksi tutkimuksesta selvisi, että selvitysaikoja pidetään edelleen liian pitkinä eikä tilanne ole vuosien varrella juuri parantunut. Eräs keskeinen ratkaisuperuste ovat lapsen vakiintuneet olosuhteet. Olosuhdeselvitysprosessilla on oleellinen merkitys olosuhteiden vakiinnuttajana pitkän toteutusajan vuoksi. Tästä syystä olisi hyvä erottaa lapsenmielipiteen selvittäminen olosuhdeselvityksestä itsenäiseksi osiokseen ja muokata selvitysprosessia paremmin osapuolten tarpeita vastaavaksi siten, että pelkästään erityistarpeisiin vastaaminen mahdollistuisi kokonaisen ja raskaaksi koetun selvitysprosessin sijasta. Tämä palvelisi myös lapsen etua. Osittain ristiriitaiseksi muodostuikin siten ajatus siitä, että sosiaalityöntekijät vartioivat osaltaan lapsen etua erotilanteessa, mutta sosiaalityön omat prosessit eivät tue lapsen etua olosuhdeselvitysprosessissa.