Kuoleman laaksossa : prosessijäljitysanalyysi julkisen sitoumuksen vaikutuksesta Krimin sodan diplomatiassa
Hietala, Jarkko (2018)
2018
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-09-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201810012615
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201810012615
Tiivistelmä
Turvallisuusjärjestyksen muutokset ovat herättäneet keskustelua kansainvälisten suhteiden tutkimuskentällä viime vuosina. Tutkijat kuten Buzan & Lawson sekä Terhalle ovat kehottaneet tarkastelemaan 1800-luvun tapahtumia uudelleen, jotta voimme ymmärtää nykyisin vallitsevan järjestyksen perussääntöjä paremmin. Mitzenin analyysi Wienin konsertista teoksessa Power in Concert julkisen sitoumuksen näkökulmasta on yksi tällainen työ. Julkisella sitoumuksella tarkoitetaan järjestyksen näkemistä yhteisenä asiana. Kuitenkin Mitzenin tutkimusta on kritisoitu liian löyhästä argumentaatiosta, joka nojautuu liikaa kontrafaktuaaleihin. Tässä pro gradu –tutkielmassa täsmennetään Mitzenin julkisen sitoumuksen teoriaa luomalla sen pohjalta mekanismi, jonka vaikutuksia analysoidaan Krimin sodan tapauksen kautta. Kyseinen diplomaattinen kriisi aiheutti 1800-luvulla ensimmäisen suurvaltojen välisen väkivaltaisen yhteenoton Napoleonin sotien jälkeen, jolloin tapaus on otollinen myös turvallisuusjärjestyksen muutoksen analyysille.
Pro gradu –tutkielma hyödyntää prosessijäljitysanalyysiä menetelmänä. Metodin tavoitteena on luoda hypoteesien testauksen avulla kuva kausaalisesta mekanismista. Tämä tapahtuu etsimällä käytetystä aineistosta havaintoja, jotka linkitetään teorian ennustamalla tavalla prosessiksi. Näin voidaan luoda argumentti kausaalisesti vaikuttavasta mekanismista, joka ilmentyy prosessina. Metodi sopii myös laadullisen aineiston analyysiin, jollainen tämä pro gradu –tutkielma on. Itse aineisto on jaettu neljäportaiseen rakenteeseen, jolla luodaan mahdollisimman kattava ja monipuolinen kuva tutkittavasta tapauksesta. Analyysimateriaaliin kuuluu kirjoituksia aikakaudelta, tietyn näkökulman teoksia, sotaa yleisesti käsittelevää kirjallisuutta ja aikakautta tarkastelevia tuotoksia.
Analyysin perusteella voidaan todeta julkisen sitoumuksen vaikuttaneen Krimin sodan diplomaattisessa kriisissä sekä eskalaatiossa että ratkaisussa. Mekanismina sitoumus koostuu disjunktion, konkurrenssin sekä obligaation kriteeristä. Näiden kolmen tekijän kautta toimijat loivat julkisen sitoumuksen kehän prosessin, joka vaikutti Krimin sodan tapauksessa yksinkertaistaen todetusti kolmella tavalla. Ensinäkin toimijat pystyivät asettamaan tapahtumia sitoumuksen viitekehykseen, johon muiden oli pakko reagoida. Krimin sodassa Venäjän haluttomuus toimia sitoumuksen mukaisesti oli analyysin mukaan yksi vaikuttava tekijä sodan syttymiselle. Toiseksi sitoumuksella näyttää olevan huomattavaa pysyvyyttä myös ristiriitatilanteessa. Julkinen sitoumus ei Krimin sodassa hävinnyt, vaikkakaan sen avulla ei pystytty ylläpitämään rauhaa. Kolmanneksi mekanismi toimii rakenne- ja toimijatason välisessä tilassa sitoen nämä kaksi yhteen. Näin ollen voidaan argumentoida, että julkisen sitoumuksen kehä näyttää toimivan turvallisuusjärjestykseen vaikuttavana tekijänä tasojen välillä luomalla toimintaa ohjaavia viitekehyksiä.
Pro gradu –tutkielma hyödyntää prosessijäljitysanalyysiä menetelmänä. Metodin tavoitteena on luoda hypoteesien testauksen avulla kuva kausaalisesta mekanismista. Tämä tapahtuu etsimällä käytetystä aineistosta havaintoja, jotka linkitetään teorian ennustamalla tavalla prosessiksi. Näin voidaan luoda argumentti kausaalisesti vaikuttavasta mekanismista, joka ilmentyy prosessina. Metodi sopii myös laadullisen aineiston analyysiin, jollainen tämä pro gradu –tutkielma on. Itse aineisto on jaettu neljäportaiseen rakenteeseen, jolla luodaan mahdollisimman kattava ja monipuolinen kuva tutkittavasta tapauksesta. Analyysimateriaaliin kuuluu kirjoituksia aikakaudelta, tietyn näkökulman teoksia, sotaa yleisesti käsittelevää kirjallisuutta ja aikakautta tarkastelevia tuotoksia.
Analyysin perusteella voidaan todeta julkisen sitoumuksen vaikuttaneen Krimin sodan diplomaattisessa kriisissä sekä eskalaatiossa että ratkaisussa. Mekanismina sitoumus koostuu disjunktion, konkurrenssin sekä obligaation kriteeristä. Näiden kolmen tekijän kautta toimijat loivat julkisen sitoumuksen kehän prosessin, joka vaikutti Krimin sodan tapauksessa yksinkertaistaen todetusti kolmella tavalla. Ensinäkin toimijat pystyivät asettamaan tapahtumia sitoumuksen viitekehykseen, johon muiden oli pakko reagoida. Krimin sodassa Venäjän haluttomuus toimia sitoumuksen mukaisesti oli analyysin mukaan yksi vaikuttava tekijä sodan syttymiselle. Toiseksi sitoumuksella näyttää olevan huomattavaa pysyvyyttä myös ristiriitatilanteessa. Julkinen sitoumus ei Krimin sodassa hävinnyt, vaikkakaan sen avulla ei pystytty ylläpitämään rauhaa. Kolmanneksi mekanismi toimii rakenne- ja toimijatason välisessä tilassa sitoen nämä kaksi yhteen. Näin ollen voidaan argumentoida, että julkisen sitoumuksen kehä näyttää toimivan turvallisuusjärjestykseen vaikuttavana tekijänä tasojen välillä luomalla toimintaa ohjaavia viitekehyksiä.