Suomalaista teknistä viestintää : Sinä- ja me-asenne kotoistamisstrategioina kodinkoneiden käyttöohjeissa 1945-1995

Abstract

Käyttöohjeet ovat arkipäivän tekstejä, jotka välittävät tietoa erilaisista teknisistä laitteista ja järjestelmistä sekä opastavat niiden käytössä. Teknisen viestinnän alaan kuuluvassa ensimmäisessä suomenkielisessä väitöskirjassa tutkittiin kotoistamisstrategioita, joilla kodinkoneita tehtiin käyttäjille tutuksi suomalaisissa käyttöohjeissa vuosina 1945–1995. Varsinkin 1950–60-luvuilla Suomessa tuli markkinoille paljon uutta kotitalousteknologiaa, jota valmistajien oli arkipäiväistettävä ja käyttäjien oli kesytettävä.

Tutkimuksessa analysoitiin 132 käyttöohjetta eri yrityksiltä laadulliseen tutkimukseen painottuvalla mixed methods -tutkimusotteella. Lisäksi siinä vertailtiin kahden perinteisen suomalaisyrityksen, Helkaman ja Upon, käyttöohjeita. Teoreettinen viitekehys on monitieteinen: teknisen viestinnän lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään retoriikkaa, uutta retoriikkaa, tekstilajitutkimusta sekä kulttuurisen, yhteiskunnallisen ja feministisen teknologian tutkimusta.

Väitöskirjassa tarkasteltiin ensinnäkin niin sanottua sinä-asennetta eli strategioita, joilla kodinkoneiden käyttäjiin vedotaan ja heidät otetaan käyttöohjeissa huomioon. Toisekseen keskityttiin keinoihin, joilla ohjeissa luodaan yhteisyyttä käyttöohjeiden kirjoittajan ja yrityksen sekä käyttäjän välille. Tätä varten tutkimuksessa luotiin me-asenteen käsite. Lisäksi työssä selvitettiin kotoistamisstrategioissa tapahtuneita muutoksia sekä niiden yhteyttä suomalaisen yhteiskunnan ja teknisen viestinnän kehitykseen.

Tutkimuksesta ilmenee, että käyttäjä otetaan ohjeissa huomioon varsin monipuolisesti. Käyttäjää puhutellaan suoraan ja asetetaan tiettyyn rooliin (rouva, asiakas). Häntä myös motivoidaan varsin monipuolisesti ja ohjeissa käytetään useampia strategioita yhtä aikaa: ohjeissa muun muassa vahvistetaan käyttäjän itseluottamusta ja osoitetaan, millainen palkinto tai uhka tietynlaisesta toiminnasta seuraa. Me-asenne näkyy esimerkiksi me-pronominin käytössä, yritysmaininnoissa sekä erilaisissa motivointikeinoissa. Aineiston analyysin tuloksena luotava me-asenteen käsite tarjoaa työkalun teknisen viestinnän tulevaan tutkimukseen, ja se on yksi väitöskirjan keskeisistä tuloksista.

Käyttäjiin vetoaminen eli sinä-asenne on käyttöohjeissa runsaampaa kuin me-asenteen ilmenemistavat, mikä myötäilee käyttöohjeille ja tekniselle viestinnälle tyypillistä käyttäjäpainotusta. Kotoistamisstrategioissa havaittiin myös selkeitä muutoksia: sekä sinä-asenne, eli retoriikan termein paatos-ulottuvuus, että me-asenne, eli eetos-ulottuvuus, ovat vahvempia ja monipuolisempia noin 1970-luvulle ulottuvissa ohjeissa kuin sitä uudemmassa aineistossa. Ohjeiden tehtävänä on ollut vakuuttaa käyttäjää uuden koneen hankinnan järkevyydestä, auttaa uuden teknologian hyväksymisessä ja kesyttämisessä sekä suostutella käyttäjä uskomaan, ettei koneen käytön opettelu ole vaikeaa. Tuloksista muodostuu käsitys, että mitä uudempi käyttöohje on kyseessä, sitä persoonattomampi ohje on ja sitä enemmän ohje on myös irrallaan käyttäjästä ja hänen käyttötilanteestaan. Siitä tulee niin sanottu katsojan ohjekirja.

Väitöskirja lisää ymmärrystä suomalaisesta teknisestä viestinnästä ja sen historiasta sekä käyttöohjeiden roolista suomalaisessa yhteiskunnassa. Se myös avaa uusia näkökulmia teknisille viestijöille sekä alan opettajille ja tutkijoille.

User instructions are everyday texts that give information about technical devices and systems and help people use them. This dissertation examines the ways Finnish household appliance manufacturers domesticated their products through the use of domestication strategies in the user instructions in the period 1945–1995. Domestication refers to the ways people start using new technologies and eventually integrate them into their everyday lives. Especially in the 1950s and 1960s many new household appliances entered the Finnish market, and these required a variety of domestication strategies to help users tame technology and integrate it into their daily routines. This is the first Finnish-language dissertation in the field of technical communication.

The material in the dissertation consists of 132 Finnish user instructions for household appliances from different companies, which are analyzed by adopting a mixed methods research design with an emphasis on qualitative research. Furthermore, user instructions created by two traditional Finnish companies, Helkama and Upo, are compared. The theoretical framework of the study is multidisciplinary. In addition to technical communication, it incorporates elements from rhetoric, new rhetoric, genre studies as well as cultural, social and feminist technology studies.

First, the dissertation examines the so-called you-attitude, which refers to strategies used to persuade users and address their needs in the user instructions. Second, elements that are used to build a relationship between the writer and company and the user are studied. For this purpose, the concept of the we-attitude is created as part of the study. In addition, the dissertation explores changes that have occurred in the domestication strategies and their connection with the development of Finnish society and technical communication.

The analysis of the material reveals that users are extensively taken into consideration in the user instructions. Users are addressed directly and profiled in different ways (customer, user). They are also motivated extensively, and several means of motivation are adopted at the same time. For example, the instructions empower users and introduce the rewards or threats that would result from certain actions. The we-attitude is present in the use of the pronoun we, in mentions of the company, and through different means of motivation. The we-attitude is one of the central results of the study, providing a tool for future technical communication research.

The you-attitude is more abundant in the user instructions than strategies connected with the we-attitude, which follows the user-orientation that is typical in user instructions and technical communication. Clear changes were also detected in the domestication strategies. The you-attitude, that is the pathos dimension, as well as the we-attitude, namely the ethos element, are stronger and more wide-ranging in the material up until around the 1970s than in the newer material. The instructions aim to convince the user on the rationality of acquiring a new appliance, help users accept and tame new technology and persuade them to believe that learning to use an appliance is not difficult. The results suggest that the newer the user instructions, the more impersonal they are and the more detached from the users and their contexts they are. They tend to resemble a “spectator” manual.

The dissertation adds to our understanding about Finnish technical communication and its history, as well as to the role of user instructions in Finnish society. The dissertation also opens up new viewpoints for technical communication professionals, teachers and researchers.