Biologinen isyys adoptioneuvojien ja lapsensa adoptioon antaneiden miesten kuvaamana
Ujula, Tatu (2018)
2018
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-09-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201809252594
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201809252594
Tiivistelmä
Suomessa adoptioon lapsensa luovuttaneista biologisista isistä on vähän tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa selvitin biologisten isien koettua isyyttä heidän itsensä ja adoptioneuvojien kuvaamana. Työni tutkimuskysymykset olivat, millaiseksi isyys merkityksellistyy adoptioneuvojien kuvaamana ja miten biologiset isät itse merkityksellistävät omaa isyyttään. Tutkimukseni materiaalina toimivat adoptioneuvojien (N=4kpl) asiantuntijahaastattelut sekä biologisten isien haastattelut (N=3kpl). Yksi haastatteluihin valituista biologisista isistä oli hiljattain luovuttanut lapsensa adoptioon ja kahdella luovutusprosessista oli aikaa useita vuosia.
Haastattelut analysoin Erving Goffmanin 1970-luvulla teoretisoimaa kehysanalyysia soveltamalla. Materiaalin pohjalta tunnistin kolme keskeistä isyyttä määrittävää tulkintakehystä: isän side lapseen, lapsen oikeudet ja etu sekä isän suhde lapsen äitiin ja sukuun. Näitä kolmea tulkintakehystä analysoin erikseen biologisten isien ja adoptioneuvojien haastattelulitteraatioiden pohjalta. Kummassakin haastattelussa tulkitsin kehyksiä biologisten isyyden näkökulmasta katsottuna.
Tutkimukseni tulokseksi sain, että etenkin biologiset isät korostavat adoptioprosessissa lapsen edun keskeisyyttä. Kaikki haastateltavat olivat onnistuneet säilyttämään hyvät välit lapsen biologiseen äitiin ja olivat kiinnostuneita ainakin jonkinlaisen suhteen ylläpidosta lapseen myös tulevaisuudessa. Biologiset isät hahmottivat geneettisen isyytensä lisäksi itselleen lapsen tukihenkilön roolin adoptiovanhempien toimiessa lapsen pääasiallisina huoltajina ja juridisina vanhempina. Adoptioneuvojien puheissa puolestaan painottui lapsen edun lisäksi biologisten isien motivointi mukaan adoptioprosessiin ja heidän näkökulmansa tavoittaminen biologisten äitien näkökantojen täydentämiseksi. Tutkimukseni mukaan lapsen syntymä on erityisen kriittinen hetki: biologisen isän läsnäolo lapsen syntymän kohdalla takaa parhaiten yhteyden säilymisen adoptiolapseen.
Jatkotutkimusten kannalta on olennaista tavoittaa suurempia joukkoja biologisia isiä. On tärkeää selvittää, millainen lapsen hyvinvointia tukeva rooli lapsen biologiselle isälle voidaan tunnistaa.
Haastattelut analysoin Erving Goffmanin 1970-luvulla teoretisoimaa kehysanalyysia soveltamalla. Materiaalin pohjalta tunnistin kolme keskeistä isyyttä määrittävää tulkintakehystä: isän side lapseen, lapsen oikeudet ja etu sekä isän suhde lapsen äitiin ja sukuun. Näitä kolmea tulkintakehystä analysoin erikseen biologisten isien ja adoptioneuvojien haastattelulitteraatioiden pohjalta. Kummassakin haastattelussa tulkitsin kehyksiä biologisten isyyden näkökulmasta katsottuna.
Tutkimukseni tulokseksi sain, että etenkin biologiset isät korostavat adoptioprosessissa lapsen edun keskeisyyttä. Kaikki haastateltavat olivat onnistuneet säilyttämään hyvät välit lapsen biologiseen äitiin ja olivat kiinnostuneita ainakin jonkinlaisen suhteen ylläpidosta lapseen myös tulevaisuudessa. Biologiset isät hahmottivat geneettisen isyytensä lisäksi itselleen lapsen tukihenkilön roolin adoptiovanhempien toimiessa lapsen pääasiallisina huoltajina ja juridisina vanhempina. Adoptioneuvojien puheissa puolestaan painottui lapsen edun lisäksi biologisten isien motivointi mukaan adoptioprosessiin ja heidän näkökulmansa tavoittaminen biologisten äitien näkökantojen täydentämiseksi. Tutkimukseni mukaan lapsen syntymä on erityisen kriittinen hetki: biologisen isän läsnäolo lapsen syntymän kohdalla takaa parhaiten yhteyden säilymisen adoptiolapseen.
Jatkotutkimusten kannalta on olennaista tavoittaa suurempia joukkoja biologisia isiä. On tärkeää selvittää, millainen lapsen hyvinvointia tukeva rooli lapsen biologiselle isälle voidaan tunnistaa.