Aistitiedon prosessoinnin herkkyyden yhteys kasvonilmeiden tunnistamiseen
Kontiainen, Jenna (2018)
2018
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-09-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201809182558
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201809182558
Tiivistelmä
Aistitiedon prosessoinnin herkkyys (sensory processing sensitivity, SPS) on persoonallisuuspiirre, johon liittyvät herkkyys erilaisille ärsykkeille, syvällinen tapa prosessoida aistitietoa, alttius kuormittua ärsyketulvassa sekä vahvat tunnekokemukset. Henkilöitä, joilla aistitiedon prosessoinnin herkkyys on korkea, kutsutaan erityisherkiksi. Vaikka erityisherkkyys on saanut runsaasti huomiota mediassa, tieteellistä tutkimusta aiheesta on vain vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, onko aistitiedon prosessoinnin herkkyydellä yhteyttä kasvoilla ilmaistavien tunteiden tunnistamiseen.
Tutkimukseen osallistui 40 henkilöä. Osallistujat valittiin kyselylomakevastausten perusteella niin, että erityisherkkien ja ei-herkkien ryhmiin muodostui vastinpareja iän, sukupuolen, koulutuksen, neuroottisuuden, ulospäinsuuntautuneisuuden sekä uusille kokemuksille avoimuuden suhteen. Ryhmät osallistuivat laboratoriokokeeseen, jossa he tunnistivat kasvonilmeitä lyhyistä videoista, joissa kasvonilme muuttui liukuvasti neutraalista tunnetta ilmaisevaksi. Kasvonilmevideoilla esitettiin kuutta eri perustunnetta (viha, inho, ilo, suru, hämmästys ja pelko) neljällä eri voimakkuudella (40 %, 60 %, 80 % ja 100 %).
Tulokset osoittivat, että erityisherkkien ja ei-herkkien ryhmät eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi tunnistustarkkuudessa. Vastausaikojen suhteen ryhmien välillä havaittiin tilastollisesti melkein merkitsevä ero. Tulokset viittasivat siihen, että erityisherkät vastaisivat tehtävässä muita hitaammin, mikä vastaa erityisherkkien syvällistä prosessointitapaa korostaneiden tutkimusten tuloksia.
Tutkimus on ensimmäinen, jossa tutkittiin erityisherkkien kykyä tunnistaa kasvonilmeitä. Tutkimuksen toteuttaminen laboratorio-olosuhteissa standardoitujen kuvaärsykkeiden avulla toi tutkimusasetelmaan luotettavuutta, mutta mahdollisesti heikensi tulosten vastaavuutta arjen tilanteisiin. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta erityisherkkyyden ominaispiirteistä sekä yhteydestä tunteiden tunnistamiseen saataisiin lisää tietoa.
Tutkimukseen osallistui 40 henkilöä. Osallistujat valittiin kyselylomakevastausten perusteella niin, että erityisherkkien ja ei-herkkien ryhmiin muodostui vastinpareja iän, sukupuolen, koulutuksen, neuroottisuuden, ulospäinsuuntautuneisuuden sekä uusille kokemuksille avoimuuden suhteen. Ryhmät osallistuivat laboratoriokokeeseen, jossa he tunnistivat kasvonilmeitä lyhyistä videoista, joissa kasvonilme muuttui liukuvasti neutraalista tunnetta ilmaisevaksi. Kasvonilmevideoilla esitettiin kuutta eri perustunnetta (viha, inho, ilo, suru, hämmästys ja pelko) neljällä eri voimakkuudella (40 %, 60 %, 80 % ja 100 %).
Tulokset osoittivat, että erityisherkkien ja ei-herkkien ryhmät eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi tunnistustarkkuudessa. Vastausaikojen suhteen ryhmien välillä havaittiin tilastollisesti melkein merkitsevä ero. Tulokset viittasivat siihen, että erityisherkät vastaisivat tehtävässä muita hitaammin, mikä vastaa erityisherkkien syvällistä prosessointitapaa korostaneiden tutkimusten tuloksia.
Tutkimus on ensimmäinen, jossa tutkittiin erityisherkkien kykyä tunnistaa kasvonilmeitä. Tutkimuksen toteuttaminen laboratorio-olosuhteissa standardoitujen kuvaärsykkeiden avulla toi tutkimusasetelmaan luotettavuutta, mutta mahdollisesti heikensi tulosten vastaavuutta arjen tilanteisiin. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta erityisherkkyyden ominaispiirteistä sekä yhteydestä tunteiden tunnistamiseen saataisiin lisää tietoa.