Kartanot ja kaupunki : Lähiympäristön suurtilojen suhde Tampereen kaupunkiin 1890–1930

Abstract

Tampereen lähiympäristön suurtiloilla oli 1800- ja 1900-luvun taitteessa tiivis yhteys kaupunkiin. Tässä tutkimuksessa näiden suurtilojen kaupunkiyhteyksiä tutkitaan maanomistuksen, rakennustoiminnan, maatalouden ja muun yritystoiminnan sekä omistajaperheiden kaupunkiyhteiskunnassa toimimisen kautta. Tutkimuksessa analysoidaan, miten suurtilat kietoutuivat keskeiseksi osaksi kaupungin taloudellista, poliittista ja sosiaalista elämää. Mikä oli suurtilojen rooli suhteessa kaupunkiin 1890–1930 ja miten ja miksi se muuttui?

Keskeisimmät analyysissä käytetyt käsitteet ovat raja, tila ja kaupunkihallinta. Tutkimuksen läpäisevänä teemana on maaseudun ja kaupungin välisen rajan yli tapahtuva liike, kaupunkitilan laajeneminen ja kaupunkihallinta sekä suurtilojen osuus näissä ilmiöissä. Suurtiloja tarkastellaan aktiivisina toimijoina, jotka toiminnallaan vaikuttivat kaupunkiympäristöön ja -yhteiskuntaan.

Aineistona käytetään suurtilojen ja kaupungin suhdetta eri näkökulmista valottavia lähteitä: suurtilojen omia aineistoja, viranomaislähteitä, yhdistysten ja yritysten aineistoja, muistitietoaineistoja sekä sanoma- ja aikakauslehtiä. Laajaa lähdeaineistoa analysoidaan kvalitatiivisesti käyttämällä teoriasidonnaista, temaattista sisällönanalyysiä sekä lähteiden ristiin luentaa.

Tutkimustuloksista on nähtävissä suurtilanomistajien aktiivinen rooli kaupungin ja maaseudun rajojen kyseenalaistajina ja uudelleenmäärittäjinä sekä heidän asemansa maaseudun ja kaupungin välittäjinä. Suurtilat olivat myös avainasemassa kaupunkitilan laajentumisessa Tampereen lähiympäristöön, sillä valtaosa kaupunkia ympäröivästä maasta oli suurtilojen hallussa. Tilanomistajat eivät tyytyneet vain esikaupunkialueiden vuokraisännän rooliin, vaan he harjoittivat esikaupunkiympäristön voimakkaampaa muokkaamista ja kontrollointia. Yhdessä ja konfliktissa kaupungin ja muiden kaupunkihallinnan osapuolien kanssa he määrittelivät esikaupunkitilaa.

Tutkimus osoittaa suurtilanomistajien monipuolisen vaikutuksen kaupunkihallinnan osapuolina. Tilanomistajat osallistuivat yksityishenkilöinä, seurojen jäseninä sekä yhtiöiden osakkaina kaupunkihallintaan eli käyttivät valtaa ja olivat neuvottelemassa siitä, miten valtaa käytettiin kaupungissa. On nähtävissä, että toimiessaan kaupunginhallinnon kanssa tilanomistajat pyrkivät perusteluissaan usein yhdistämään oman etunsa yhteiseen etuun. Kaupungin läheisyys asetti tilanomistajien toiminnalle myös rajoja ja tilanomistajat joutuivatkin legitimoimaan toimiansa kaupungissa.

Kaupungin ympäristön suurtilat ja niiden omistajat olivat monella alueella enemmän osa urbaania kuin ruraalia yhteiskuntaa. Kaupunki oli tilanomistajien sosiaalisen toiminnan, verkostoitumisen, ansiotyön sekä liiketoimintaan osallistumisen paikka. Suurtilojen rakennusten ja puistojen suunnittelu ja rakennustoiminta olivat yhteydessä kaupunkien suunnittelu- ja rakennustoimintaan. Tilanomistajat pyrkivät toiminnallaan myös edistämään liikkumista maaseudun ja kaupungin välillä ja häivyttämään maaseudun ja kaupungin välistä rajaa. Vahvasti kaupunkiyhteiskuntaan osallistuneet ja kaupungistuneet tilanomistajat tekivät kuitenkin eroa kaupunkiin rakentamalla kartanonomistajan maaseutuidentiteettiä suurtilan rakennusten, puistojen ja modernin kaupallisen maatalouden harjoittamisen myötä.

Suurtilojen kaupunkisuhteessa on keskeistä tilanomistajien kyky muuntautua. Uudistumalla suurtilat selvisivät kaupunkiympäristössä ja koko yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista.

In the 1890s and at the beginning of the 20th century, the manor estates located near Tampere had close connections to this town. The urban connections of these large farms are presented in the current study by examining their land ownership, construction, agriculture and other business activities as well as the owners' work and social activities in nearby town. It analyzes how large farms became a key part of that town's economic, political, and social life at that time. What then was the role of manor estates and their relationship to the industrial town of Tampere between 1890–1930 and how and why did that relationship change?

The main concepts addressed in this analysis are boundary, space, and urban governance. The ongoing theme is an examination of the motion across the border between countryside and town, the expansion of urban space, and urban governance, and the role of the large farms in these phenomena. The owners of the manor estates are viewed as the active actors’ influencing the changes that eventually took place in this town and thus in society as a whole.

The source material used in this research includes estate archives, sources of authority, associations and companies, and the newspapers and magazines. These sources throw new light on the connections of the manor estates to the town from variety of viewpoints. Broader source material was also accessed and analyzed qualitatively by using theoretical, thematic content analysis, and cross reading of all these sources.

The study shows the active role of large-scale landowners as questioners and redefiners of the urban and rural borders as well as their role as intermediaries in both the rural and urban areas. Manor estates were also in a key position to assist in the expansion of the urban space in the neighborhood of Tampere, as most of the surrounding land then was owned by large farms. The landowners did not just focus on their role as suburban landlords, they also undertook more powerful modifications in and control of the suburban environment. Together and sometimes even in conflict with the town and other urban governance parties, these landowners defined the new suburban space.

The study shows the diverse influence of large-scale landowners as part of the urban governance of that time. The owners of manor estates participated as individuals, as members of clubs, and as shareholders in actual urban governance, i.e., using power and also negotiating how power was used in the town. It can be seen here as well that, when operating with the town administration, landlords, as part of their arguments, often sought to combine their interests with the more common interest. The proximity of the town also set precise boundaries for the owners of these manor estates, so they had to legitimize their activity in the town.

I have noticed that the manor estates were culturally, socially and economically more a part of the urban society than the rural society where these estates were actually located. The town was a place for social activity, networking, having an office, doing business, having associations and enjoying cultural activities. Planning and construction of large buildings and parks were connected to both urban design and the organization of construction. The owners also sought to promote greater traffic between the countryside and the town, thus ideally crossing and neutralizing the pre-determined specific rural-urban border. The owners of these large farms, also made a difference in the urban environment by creating the rural identity of manor ownership through large-scale buildings, parks, and modern commercial farming.

A key feature of these manor estates and their relationship to the town was their ability to transform. By modernizing themselves the manor estates were able to survive the changes that were occurring in the urban environment and society as a whole during that period of time.