Kulttuurisidonnaisuus laskentatoimen kääntämisessä : keskeiset käsitteet ja IFRS-käännösten strategiat
Laaksonen, Jenni (2018)
2018
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-09-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201809122512
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201809122512
Tiivistelmä
Kääntämisen merkitys laskentatoimelle on 2000-luvulta alkaen enenevissä määrin tunnustettu, mutta tutkimus aiheesta on edelleen vähäistä. Erityisesti kielen ja kulttuurin välinen yhteys on tutkimuksessa sivuutettu, vaikka sen aiheuttamia ongelmia usein kuvataankin. Monet laskentatoimen käsitteet sisältävät kuitenkin oman kulttuurisen kontekstinsa ominaispiirteitä, jotka ovat käännöksen vastaanottajalle vieraita. Tästä syntyvät ongelmat näkyvät etenkin kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) kääntämisessä. Kielen ja kulttuurin välinen kytkös eli tekstien kulttuurisidonnaisuus tuottaa haasteita käännösten vastaavuuden kannalta ja nostaa esiin asetelmia, joissa jotkin kielet ja kulttuurit ovat muita suuremmassa roolissa.
Tässä tutkielmassa käsitellään kulttuurisidonnaisuutta laskentatoimen kääntämisessä. Tutkielma on menetelmältään käsiteanalyyttinen ja tarkastelee deduktiivisen analyysin keinoin käännöstieteen teorioiden kautta kuvattujen käsitteiden ilmenemistä laskentatoimen kirjallisuudessa. Kulttuurisidonnaisuus liitetään tutkielmassa käännöstieteen teoriataustan perusteella kolmeen keskeiseen ilmiöön: käännöksen vastaavuuteen eli ekvivalenssiin, kulttuurisesti painottuneisiin käännösstrategioihin eli kotouttamiseen ja vieraannuttamiseen, sekä kulttuurienvälisiin suhteisiin, joita kääntäminen sekä muovaa että nostaa esiin. Käsitteiden kytkös konkreettisiin laskentatoimen käännöksiin muodostetaan kuvaamalla kulttuurisidonnaisten elementtien syntyä IFRS-standardeissa kirjallisuudesta koottujen tekijöiden avulla sekä luokittelemalla näiden elementtien käsittelyyn käytettävissä olevia käännösstrategioita. Tutkielmassa koottu esitys perustuu Leppihalmeen (2001) strategialuokitteluun, jota täydennetään laskentatoimen aiemman tutkimuksen perusteella. Analyysissä näkökulmana käytetään Venutin (1995, 1998, 2013) teorioita, joilla kyseenalaistetaan kääntämisen neutraalius ja tuodaan esiin kulttuurienväliset hierarkiat.
Tutkielmassa osoittautui, että käännöstieteen teorioiden mukaisia käsitteitä käytetään myös laskentatoimessa, mutta käyttö on epäjohdonmukaista eikä käsitteitä määritellä. Lisäksi käsitteiden kuvaamia ilmiöitä käsitellään kirjallisuudessa myös ilman yhteisiä nimityksiä. Laskentatoimen kääntämisen keskustelussa on siten useita teemoja, joita käännöstieteellistä teoriataustaa hyödyntävä tarkastelu voi täsmentää. Lisäksi tutkielmassa osoitettiin, että Leppihalmeen (2001) strategialuokittelua on mahdollista käyttää pohjana laskentatoimen käännösstrategioiden kuvaamiselle, mutta luokittelua tulee tähän tarkoitukseen muokata ja täydentää. Tutkimuksen keskeisimmäksi rajoitteeksi osoittautui aihekokonaisuuden monisyisyys suhteessa pro gradu -tutkielmassa mahdolliseen laajuuteen. Jatkossa tämän tutkielman puitteissa tehtyä analyysiä perusteellisempi käsittely on joidenkin ilmiöiden ja käsitteiden kohdalla tarpeen.
Tässä tutkielmassa käsitellään kulttuurisidonnaisuutta laskentatoimen kääntämisessä. Tutkielma on menetelmältään käsiteanalyyttinen ja tarkastelee deduktiivisen analyysin keinoin käännöstieteen teorioiden kautta kuvattujen käsitteiden ilmenemistä laskentatoimen kirjallisuudessa. Kulttuurisidonnaisuus liitetään tutkielmassa käännöstieteen teoriataustan perusteella kolmeen keskeiseen ilmiöön: käännöksen vastaavuuteen eli ekvivalenssiin, kulttuurisesti painottuneisiin käännösstrategioihin eli kotouttamiseen ja vieraannuttamiseen, sekä kulttuurienvälisiin suhteisiin, joita kääntäminen sekä muovaa että nostaa esiin. Käsitteiden kytkös konkreettisiin laskentatoimen käännöksiin muodostetaan kuvaamalla kulttuurisidonnaisten elementtien syntyä IFRS-standardeissa kirjallisuudesta koottujen tekijöiden avulla sekä luokittelemalla näiden elementtien käsittelyyn käytettävissä olevia käännösstrategioita. Tutkielmassa koottu esitys perustuu Leppihalmeen (2001) strategialuokitteluun, jota täydennetään laskentatoimen aiemman tutkimuksen perusteella. Analyysissä näkökulmana käytetään Venutin (1995, 1998, 2013) teorioita, joilla kyseenalaistetaan kääntämisen neutraalius ja tuodaan esiin kulttuurienväliset hierarkiat.
Tutkielmassa osoittautui, että käännöstieteen teorioiden mukaisia käsitteitä käytetään myös laskentatoimessa, mutta käyttö on epäjohdonmukaista eikä käsitteitä määritellä. Lisäksi käsitteiden kuvaamia ilmiöitä käsitellään kirjallisuudessa myös ilman yhteisiä nimityksiä. Laskentatoimen kääntämisen keskustelussa on siten useita teemoja, joita käännöstieteellistä teoriataustaa hyödyntävä tarkastelu voi täsmentää. Lisäksi tutkielmassa osoitettiin, että Leppihalmeen (2001) strategialuokittelua on mahdollista käyttää pohjana laskentatoimen käännösstrategioiden kuvaamiselle, mutta luokittelua tulee tähän tarkoitukseen muokata ja täydentää. Tutkimuksen keskeisimmäksi rajoitteeksi osoittautui aihekokonaisuuden monisyisyys suhteessa pro gradu -tutkielmassa mahdolliseen laajuuteen. Jatkossa tämän tutkielman puitteissa tehtyä analyysiä perusteellisempi käsittely on joidenkin ilmiöiden ja käsitteiden kohdalla tarpeen.