Lapsen kokemus traumainterventioprosessista ja sen yhteys PTSD-oireiden lievenemiseen
Parovuori, Laura (2018)
2018
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-08-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201809062474
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201809062474
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä tietoa lapsen kokemuksesta traumainterventioprosessista. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, onko lasten arvio traumainterventioprosessista yhteydessä intervention aikana mahdollisesti tapahtuneeseen traumaperäisen stressihäiriön oireiden muutokseen. Aikaisempia tutkimuksia lasten arvioista interventioista on olemassa vähän, ja ne keskittyvät lähinnä perheterapiaan tai kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, eivät traumaterapiaan. Oletuksena tässä tutkimuksessa oli, että terapeuttinen allianssi on yhteydessä terapiakokemuksen laatuun, koska sen on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä terapiassa jatkamiseen sekä ennustavan positiivisia hoitotuloksia.
Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin osana laajempaa Tampereen yliopistossa toteutettua pitkittäistutkimusta, jonka aineisto kerättiin vuosina 2015–2018. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan ne lapset jotka olivat täyttäneet terapiakokemuksen laatua mittaavaa kyselyn osana pitkittäistutkimusta. Otokseen kuului 23 sotaa tai perheväkivaltaa kokenutta lasta, jotka olivat iältään 9–17-vuotiaita. Tutkimuksessa mitattiin lasten PTSD-oireita Children's Revised Impact of Events Scale-kyselyllä (CRIES) ja terapiakokemuksen laatua Child Session Rating Scale-kyselyllä (CSRS). Terapiakokemuksen laatua mitattiin intervention jälkeen ja PTSD-oireita sekä ennen että jälkeen intervention.
Tulokset osoittivat, että yleisesti ottaen lapset arvioivat terapian hyväksi. Lapset kertoivat, että arvostivat terapiassa erityisesti mahdollisuutta puhua kokemuksistaan luotettavan aikuisen kanssa. Myös fyysisiin vaivoihin, kuten univaikeuksiin, lapset kokivat saaneensa apua. Suurimmalla osalla lapsista PTSD-oireet lievenivät intervention aikana. Terapiakokemusskaaloista kaksi (kuulluksi tuleminen ja ”tuntuuko sinusta paremmalta”- skaala) olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä PTSD-oireiden muutokseen. Kuulluksi tuleminen oli negatiivisesti yhteydessä PTSD-oireiden muutokseen ja ”tuntuuko sinusta paremmalta”- skaala positiivisesti yhteydessä oireiden muutokseen.
Tutkimuksen aihe on ainutlaatuinen ja vähän tutkittu. Tämän tutkimuksen valossa voidaan todeta, että lasten hyvät kokemukset traumaterapian vaikuttavuudesta ovat ristiriitaisesti yhteydessä myös PTSD-oireiden lievenemiseen. Hyvällä kokemuksella traumaterapiasta voi olla vaikutusta terapian onnistumiseen eli traumaoireiden lievenemiseen. Vaikutus voi olla myös erisuuntainen: oireiden lieveneminen on voinut vaikuttaa terapiakokemuksen muuttumiseen positiiviseksi. Tulos kuulluksi tulemisen yhteydestä heikompaan PTSD oireiden lievenemiseen oli yllättävä ja vaatii lisätutkimusta. Tutkimuksen tulokset antavat mielenkiintoista uutta tietoa, jonka perusteella voidaan suunnitella paremmin lapsille suunnattuja traumainterventioita. Lisätutkimusta traumaterapian yhteydestä terapiakokemuksen arviointiin kaivattaisiin jo ennen terapian päättymistä ja isommassa aineistossa.
Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin osana laajempaa Tampereen yliopistossa toteutettua pitkittäistutkimusta, jonka aineisto kerättiin vuosina 2015–2018. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan ne lapset jotka olivat täyttäneet terapiakokemuksen laatua mittaavaa kyselyn osana pitkittäistutkimusta. Otokseen kuului 23 sotaa tai perheväkivaltaa kokenutta lasta, jotka olivat iältään 9–17-vuotiaita. Tutkimuksessa mitattiin lasten PTSD-oireita Children's Revised Impact of Events Scale-kyselyllä (CRIES) ja terapiakokemuksen laatua Child Session Rating Scale-kyselyllä (CSRS). Terapiakokemuksen laatua mitattiin intervention jälkeen ja PTSD-oireita sekä ennen että jälkeen intervention.
Tulokset osoittivat, että yleisesti ottaen lapset arvioivat terapian hyväksi. Lapset kertoivat, että arvostivat terapiassa erityisesti mahdollisuutta puhua kokemuksistaan luotettavan aikuisen kanssa. Myös fyysisiin vaivoihin, kuten univaikeuksiin, lapset kokivat saaneensa apua. Suurimmalla osalla lapsista PTSD-oireet lievenivät intervention aikana. Terapiakokemusskaaloista kaksi (kuulluksi tuleminen ja ”tuntuuko sinusta paremmalta”- skaala) olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä PTSD-oireiden muutokseen. Kuulluksi tuleminen oli negatiivisesti yhteydessä PTSD-oireiden muutokseen ja ”tuntuuko sinusta paremmalta”- skaala positiivisesti yhteydessä oireiden muutokseen.
Tutkimuksen aihe on ainutlaatuinen ja vähän tutkittu. Tämän tutkimuksen valossa voidaan todeta, että lasten hyvät kokemukset traumaterapian vaikuttavuudesta ovat ristiriitaisesti yhteydessä myös PTSD-oireiden lievenemiseen. Hyvällä kokemuksella traumaterapiasta voi olla vaikutusta terapian onnistumiseen eli traumaoireiden lievenemiseen. Vaikutus voi olla myös erisuuntainen: oireiden lieveneminen on voinut vaikuttaa terapiakokemuksen muuttumiseen positiiviseksi. Tulos kuulluksi tulemisen yhteydestä heikompaan PTSD oireiden lievenemiseen oli yllättävä ja vaatii lisätutkimusta. Tutkimuksen tulokset antavat mielenkiintoista uutta tietoa, jonka perusteella voidaan suunnitella paremmin lapsille suunnattuja traumainterventioita. Lisätutkimusta traumaterapian yhteydestä terapiakokemuksen arviointiin kaivattaisiin jo ennen terapian päättymistä ja isommassa aineistossa.